"Etupäässä Lyytisen kirja on hillittömän hauska, kiitos haastateltavien. Mutta kyllä kirjasta erottuvat myös show-elämän tummemmat sävytkin."
- Rolf Bamberg, Demari

***

Lapinlahden Lintujen ensimmäinen "virallinen" konsertti oli Satossa eli Satakuntalaisessa Osakunnassa 17. helmikuuta 1983, Outi Poppin järjestämissä Yleisradion freelancer-ohjelmatyöntekijöiden bileissä. Tällä ensimmäisellä keikalla Heikki Salomaa, Ari Kettunen, Timo Eränkö ja Tapio Liinoja muodostivat Lapinlahden Linnut. Shown aikana lavalla vieraili myös epämääräinen joukko epävirallisia vierailijoita, kuten Tapio Saariaho, Markku Halme ja Ilpo Kotanen.

Outi Popp oli tutustunut Lintuihin Vanhan kuppilassa. "Huumorimme kohtasivat. Olin aiemmin haastatellut Rockradioon Ari Kettusta hänen U-Bahn-orkesterinsa sinkun Tuo lohkolämmitin on minun tiimoilta. Hoidin Lapparit Saton bileisiin ja heillähän oli valmis iltamakonsepti: sketsejä ja huumorkipaleita. Ilta oli suksee", Outi Popp kertoo.

Toinenkin Lintujen esiintyminen oli osakuntalaisyleisön edessä. "Tosin jo ennen tätä ensimmäistä varsinaista keikkaa Satolla me esiinnyimme Ylioppilasteatterin jäsenkokouksessa", Liinoja muistaa. Jaaranen oli mukana Lapinlahden Lintujen historian kolmannella keikalla keväällä 1983. Hän muistelee esiintymisen pakotettua nöyryyttä.

"Istuimme nöyrästi tuoleissa, naama stagen sivua kohti. Istuimme jonossa peräkkäin, emme rivissä. Hädin tuskin katsoimme yleisöön. Se ei ollut suotavaa, olisikohan ollut edes luvallista vilkuilla yleisöön. Meillä oli yhteinen sopimus, että kaikkien oli oltava nöyriä.

Kyykytimme heti, jos joku bändistä yritti pompata esille tai oli koppava. Se määrättiin kyykkyyn. Ja kyykyssä oli oltava niin kauan kun joku kyykyttäjistä sanoi että ole hyvä, riittää tai olkoon näin", Jaaranen mainitsee.

Tapio Liinoja kertoo, että kyykyttämistä harjoitettiin myös siviiliaikana, josta suuri osa kului Vanhan kuppilassa.

"Jos joku pyrki riistäytymään omassa egossaan yli tarvittavan rajan, niin käskimme sen kyykkyyn. Esille nousi myös niin sanottu kyykyttäjän vastuu, eli henkilö joka otti itselleen oikeuden kyykyttää toista, sillä oli myös vastuunsa. Kyykytettäväksi joutui, jos alkoi rehennellä tai tuntea itsensä kaikkivoivaksi. Tähän olotilaan saattoi vaikuttaa ylenpalttinen valkoviinin juominen, mutta ei mitenkään välttämättä. Oman hännän nostaminen ei ollut sopivaa."

"Istuimme jonossa heti ensimmäisistä keikoista lähtien. Arvid eteen, koska hän oli Lintu A. Minä olin B, koska parissa kolmessa biisissä lauloin Arvidin kanssa stemmaa ja minun piti kuulla Arvidin ääntä edes vähän. Mikkejähän meillä ei alussa ollut. Hiski oli Lintu C ja Timppa D", Liinoja luettelee.

Liinoja kertoo, että keikoilla edettiin selkeän juonen mukaan. "Biisi-peksi-biisi... Aika hyvin oli etukäteen suunniteltua, ei kauheasti improvisoitu. Lähtökohta oli, että Arvid on täydellinen diktaattori, joka huusi Lintu C:n tai jonkun muun Linnun ylös, riippuen kuka oli lauluvuorossa. Kyseinen Lintu nousi ylös ja kääntyi rintamasuunta yleisöön päin. Näin tapahtui kadulla ja kuppilakeikoilla -83—84. Se oli hyvin preussilaista. Jonossa istuttiin säyseästi, ei alistuneena, mutta maailman ja luonnon todellisuuden nujertamina. Ei oltu koppavasti, vaan mieluummin katse alaspäin luotuna, ajatukset täysillä keikassa, kertosäkeitä laulaen. Mutta lähinnä Arvid oli äänessä."

Katumusisoinnille ja -teatterille olisi periaatteessa pitänyt pyytää lupa poliisilta. Lapinlahden Linnut hyväksytti itselleen kirjallisen luvan Vanhalla majaansa pitäneeltä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalta. HYY:n sihteeri, nykyinen tv-tuottaja Raisa Rauhamaa kirjoitti Linnuille erikoisluvan esiintyä Vanhan portailla.

"Me emme lähteneet niin sanotulle oikealle rockŽnŽroll -linjalle, emme tehneet naamioita itsellemme. Olimme sellaisia kuin olimme. Toikalla oli Suomenlipputakki, Hiskillä aurinkotakki ja minulla veturitakki", Jaaranen sanoo.