Tekstinäyte

Ihmisen eettisyys ja moraalisuus ovatkin kokonaan eri asioita kuin hänen lainkuuliaisuutensa. Myös oikeuksien lautamiesten tulisi ottaa oma pururatansa täysimittaiseen käyttöön. Laillisuusmiehenä toimiminen on kaiken kaikkiaan turhaa ja arvotonta puuhaa, sillä laillisuuden varjeleminen on pelkkää muotoseikkojen valvontaa eikä laki sinänsä oikeuta moraalisesti mitään. Anarkistiselta kannalta katsoen ihmisen on oikeutettua vedota lakiin, kun hän koettaa kiertää joitakin tärkeämmiksi kokemiaan periaatteellisia kysymyksiä niiden ollessa hänen oman etunsa vastaisia. Hänen vetoamisensa lakiin voi olla perusteltua myös siinä tapauksessa, että lait vain sattuvat olemaan hänen omien periaatteidensa mukaisia. Yhtä kaikki, taustalla on oltava jokin yksilöllinen etu tai moraalinen periaate, jonka valossa laillisuuden varjelua voidaan jollakin tavoin ymmärtää. Mutta lakiin vetoaminen lain itsensä vuoksi merkitsee moraalisen ja eettisen ajattelun kannalta pelkkää kuolemaa. Myös kaikki yhteiskunnallinen toiminta loppuisi heti, jos ihmiset noudattaisivat lakeja täsmällisesti. Liikenne menisi umpisolmuun, ja tapahtuisi paljon onnettomuuksia, kun oikeuksiaan penäävät jumittajat törmäisivät kaikkien sääntöjen ja ohjeiden mukaisesti kiireisiin. Kiireiset puolestaan juuttuisivat väistelemään hitaita liikennesääntöjen mukaisesti törmäilijöitä. Lakia kirjaimellisesti noudattavassa yhteiskunnassa osa ihmisistä jäisi luultavasti kotiin pelätessään syyllistyvänsä johonkin rikokseen. Myöskään seksistä ei tulisi mitään.