Valokuva-albumi

Valokuvat ovat valtameriä,

joissa jokainen elämä

on pohjaan asti punoutunut yhteen

oman elämämme kanssa.

                                    OkudŽava 

Saksa oli hävinnyt sodan ja Suomessa rauha julistettiin syyskuussa 1944. Suomen kommunistinen puolue laillistettiin, ja siitä tuli pian hallituspuolue. Monet vankiloista ja leireiltä vapautetut ja maanalaisessa toiminnassa karaistuneet kommunistit nousivat merkittäviin asemiin yhteiskunnassa. Oikeistolaiset pelkäsivät heitä mutta suhtautuivat samalla vihamielisesti. Sota oli liian lähellä, ja moni oli menettänyt omaisiaan ja tuttaviaan.

Äitini rakastui tammikuun 11. päivänä 1945 Suomen Kirjailijaliiton kokouksessa isääni, suomalaiseen kommunistiin, Jarno Pennaseen, joka oli vapautunut vankilasta syyskuun lopulla 1944. Äitini kirjoitti: ”Tämä rakkaus on niin sekaantunut runouteeni, etten osaa sen merkitystä muulla tavoin kuvata.”

Muistatko, lapsi oli rintani alla.

Koko maailma nousi kuin pystypiikkinen aita

rakkauttamme vastaan.

Sota oli halvauttanut maan.

Sinä olit päässyt vankilasta.

Olit laiha ja loistit uutta aikaa.

                                    (Lintu pieni, Otava 1970)

Isäni on kertonut, että hänellä ja Olavi Paavolaisella oli sopimus saattaa Hella Wuolijoki kotiin yhteisistä tilaisuuksista. Isäni oli laistanut velvollisuutensa useita kertoja, ja kun hän tapasi äidin, olisi jälleen ollut hänen vuoronsa. Isä oli rukoillut Olavi Paavolaista, että jos tämä vielä sillä kertaa suostuu saattamaan Hellan, niin hän hoitaa kaikki muut kerrat. Niin isä ja äiti lähtivät yhdessä. Äidin jalat väsyivät, ja he istahtivat lumiselle penkille huilaamaan ja isä pisti karvalakkinsa äidin peffan alle. Minä en saanut vielä silloin alkuani, vaan se tapahtui myöhemmin teatteriohjaaja ja kulttuurilegenda Mauno Mannisen ateljeessa.