Miettinen Helsingin Taiteiden yössä

Miettinen kertoi romaanistaan Pitkäjano Helsingin Taiteiden yössä Suomalaisessa Kirjakaupassa 27.8.2010

 Pitkäjano on ensimmäinen romaanisi. Mistä syntyi kiinnostuksesi kaunokirjallisuuteen?

– Olen kirjoittaja, joka harhautui noin 30 vuodeksi rokkenrollin maailmaan. Eli jatkoin nyt siitä, mihin joskus nuorena killinä jäin.

Mistä Pitkäjanossa on kysymys?

– Romaani on nuorten miesten rokkiseikkailu. Kuvittelin kirjoittaneeni romaanin ystävyydestä ja kuolemasta, mutta luettuani kirjan takakannesta kustantajan esittelytekstin huomasinkin kirjoittaneeni romaanin rokista ja ryyppäämisestä. Pitkäjano kattaa 80-luvun alussa vähän yli kaksikymppisenä Suomessa eläneen nuoren miehen mielenkiinnonkohteet: alkoholin, naiset ja rokin sekä jääkiekon, mutta ei välttämättä tässä järjestyksessä.

Kuinka vahvasti omaelämäkerrallinen Pitkäjano on?

– Äiti ei näytä olevan paikalla, joten voin tunnustaa, että se on totta melkein kaikki. Jos tietää siitä ajasta ja maailmasta jotakin, pystyy aika helposti tunnistamaan kirjan nimimerkkien suojiin kätkeytyviä hankilöitä. Jotkut esiintyvät kirjassa ihan oikeilla nimilläänkin. Ei ole mikään salaisuus, että Pitkäjano on sen kertojan jäähyväiset liian nuorena kuolleelle hyvälle ystävälleen. Ilmeisesti jäähyväiset jätetään huomaamattomasti rivien välissä, koska ihmisten kanssa kirjasta jutellessa esiin nousee aina kaksi teemaa: rokki ja ryyppi. Mutta kirjassa on muutakin.

Kirjassa vilisee suomalaisia rokkareita Remusta Hectoriin ja ulkomaisia punklegendoja The Stoogesista lähtien, mutta eräs selkeästi toistuva hahmo on Johnny Thunders. Mikä on Thundersin merkitys sinulle ja kirjalle?

– Noh, kun keikutin aikoinaan käsikirjoituksen kustantajan edustajalle, ainoa moite oli: ”Tässä ei ole tarpeeksi Johnny Thundersia.” Nyt kun olen runollisella tuulella, sanoisin, että Thunders on kirjassa ikään kuin myyttinen enkelhahmo. Jätän laveammat tulkinnat muille.

Pitkäjano on myös roadtrip-romaani. Missä tapahtumapaikoissa liikutaan?

– Pitkäjano lähtee liikkeelle Helsingistä, Bensowin Alkosta. Sitten mennään muistaakseni Virroille, sieltä Turun kautta Tukholmaan, ja paluumatkalla Pihtiputaan kautta Ratsian böndekeikalle, jonka tapahtumapaikkaa ei muista kukaan. Sitten palaillaan kotiin Kuopion kautta. Kilometrejä ei siis kertynyt aivan hirveästi, mutta keskusteluja kertyi varmasti yhtä paljon kuin tuhansien kilometrien pituisella matkalla.

Kirja on täynnä sananmukaisesti uskomattoman humoristisia tapahtumia. Jouduitko jarruttelemaan tapahtumia kuvatessasi?

– Joissakin kohdissa saatoin jättää sanomatta joitakin juttuja. Toisaalta kuulin vasta hiljattain, että romaaniin saa laittaa juttuja ihan omasta päästäänkin, ja joissakin kohdissa on aivan pikkuisen hatusta vedettyä materiaalia. Kirjassa on muistaakseni kaksi kokonaan keksittyä hahmoa.