Helsinki kulttuurisen kylmän sodan näyttämönä

Noin 12 000 nuorta idästä, lännestä ja etelästä saapui kesällä 1962 Helsinkiin Maailman nuorison ja ylioppilaiden VIII rauhan ja ystävyyden festivaalille. Tunnelma oli jännittynyt, sillä vastustajat pitivät festivaalia kommunistinuorison juhlana.

Nuorisofestivaali viritti kaupungin poikkeustilaan: jännite purkautui nuorison mellakointina ydinkeskustassa. Lättähattujen öisestä hulinoinnista raportoitiin sekä Moskovan että Washingtonin suurvaltajohdolle. 

Festivaaliohjelmaan kuului joukkotapahtumia, kulttuuri- ja urheilutilaisuuksia, ystävyystapaamisia sekä seminaareja. Helsingin kulttuuritarjonta, joka koostui festivaaliohjelmasta ja amerikkalaisten vastafestivaalista, oli ennennäkemättömän monipuolinen.

Rauhan ja ystävyyden festivaali Helsingissä oli kylmää sotaa kulttuurin keinoin. Haasteista huolimatta yksi Suomen historian suurimmista kansainvälisistä tapahtumista kyettiin toteuttamaan mallikkaasti.

Tyly rikosromaani Helsingin alamaailmasta

Kolme vaarallista vankia karkaa mielentilatutkimuksesta Lapinlahden psykiatrisesta sairaalasta. Poliisimurhasta tuomittu Liimatainen tappaa kylmäverisesti toisen rikostoverinsa Jylhän sairaalan pihalle ja pakenee Kukkosen kanssa Ruskeasuolle, missä heitä odottaa serbimafiassa toiminut Dragan.

Helsingin rikospoliisi on jatkuvasti muutaman askeleen rikollisten jäljessä. Alkoholismin kanssa taisteleva rikostarkastaja Pekka Suokko tajuaa hitaasti, millaista peliä rikolliset pelaavat. Alkaa kiivastahtinen kujanjuoksu, jonka panokset punnitaan elämässä ja kuolemassa.

Tiheätunnelmainen ja intensiivisesti kirjoitettu Hiidenhyrrä aukeaa pirulliseksi suomalaisuuden panoraamaksi. Se kuvaa addiktioiden, itsekkyyden ja väkivallan maailmaa, jossa pahuus on tullut ihmisen toiseksi luonnoksi.

Kodittomille koirille on alavutelaislähtöisen Jani Niemisen (s. 1973) toinen runoteos. Esikoisen (Kylässä, 2009) tapaan se muodostaa tarinan, jossa samat henkilöt seikkailevat runosta toiseen.

Tämän kirjan tarina käynnistyy, kun runoilija Nieminen tekee lähtöä väliaikaiseksi osoittautuneesta avioliitosta. Hänestä tulee mies joka väistää katseita ja tulevia eroja. Avuksi toipumisessa tulevat muun muassa pizzalähetti Kafka, koira, siivouskoneenkuljettaja Kahlil, yksinhuoltajaäiti Helena ja terapeutti Simone.

”Jani Niemisen runoista on helppo pitää. Niissä on jotain pakotonta ja rentoa.” – Kiiltomato.net

”Luotisuora mentaliteetti yltää mainiosti huumoriin.” – Helsingin Sanomat

Helsingin olympialaiset 1952  – mitä kaikkea tapahtui sillä aikaa kun Markus oli maalla?

Dokumentaristi Markus Lind valmistelee elokuvaa olympiakesän 1952 Helsingistä. Itse hän oli tuolloin nuori poika, joka lähetettiin maaseudulle pois kisojen jaloista. Nyt, aikuisena miehenä, hän yrittää korvata menetystään mielikuvituksen ja kameran avulla.

Samaan aikaan Markuksen isä tekee kuolemaa. Hän jättää pojalleen perinnöksi laatikollisen vanhoja kirjeitä. Kirjeiden lähettäjä on italialainen nainen, Elena Damiani, johon urheilutoimittajaisä tutustui olympiakisoissa.

Markus sukeltaa yhä syvemmälle menneisyyteen ja saa selville asioita joita on tapahtunut hänen poissaollessaan. Lopulta uteliaisuus vie hänet tapaamaan Elenaa Genovaan. Siellä paljastuu salaisuus, jota isäkään ei tiennyt.

Jukka Pakkanen (s. 1942) on helsinkiläissyntyinen kirjailija, jonka tuotanto koostuu pääasiassa romaaneista ja novellikokoelmista. Elena Damianin kirjeet on hänen kahdeskymmeneskolmas kaunokirjallinen teoksensa.

Helsingin hevitarjonta on maailman paras.

Hevi opas Helsinkiin luotsaa tummanpuhuvat pyhiinvaeltajat metallimekan syövereihin ja tarjoaa hyödyllisiä vinkkejä ja hauskaa triviaa myös niille, jotka luulevat tuntevansa kaupungin kuin omat taskumattinsa.

Hevi kuuluu ääripäisten ihmisten elämään. Kohderyhmää yhdistää ja tätä teosta leimaa mustanpuhuva meininki, hurtti huumori ja särmä asenne. 

Opas on hevi myös informaation määrällä mitattuna. Tiukkaa faktakattausta keventävät muun muassa Alexi Laihon, Jouni Hynysen, Tuomas Holopaisen ja Jone Nikulan kaltaisten metallityöläisten kommentit Stadista ja suosikkipaikoistaan.  

Rikostarkastaja Martti Kononen, tuo kaimansa Martti Ahtisaaren näköinen tyly virkamies, tonkii koko 130-kiloisella tarmollaan pitkän uransa iljettävintä rikosvyyhtiä.

Rikoksen syövereistä paljastuu eltaantunut iskelmälaulaja, kieroon kasvanut kuntosalin omistaja ja tympiintynyt pankinjohtaja. Seksuaalisesti kaltoin kohdeltu teini-ikäinen Pate ja petollisen kaunis Pipsa ovat pahan maailman paiskottavina. Taustalla kummittelee kansainvälisten finanssimarkkinoiden ja kotimaisten nilkkien pohjaton ahneus.

Etsivä Sumasen avulla ja ylikomisario Torsti Hämäläisestä huolimatta Kononen kaivaa esiin kauheuksia, joista entisten nuorten sävellahjaa kuuntelevat ikätoverit eivät tiedä mitään. Tai eivät halua tietää.

Kononen ja yövieraat on kymmenes Konos-dekkari. Helsingin kapakoita ja kulmia kierrellessään keskusrikospoliisin vittumaisin rikostarkastaja Martti Kononen ei tyydy seuraamaan sivusta, kun raha pyörittää rahvasta.

Eero Pasanen on siviiliammatiltaan Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston tutkija.

http://www.kononen.fi

Rikostarkastaja Kononen kansalaisaktivistin murhaajan kiintereillä.

Rikostarkastaja Martti Konosen vanhastaan tuttu kansalaisaktivisti murhataan Helsingin Meilahdessa. Tutkimusten edistyessä nousee epäiltyjen listalle värikästä väkeä pääesikunnan tiedusteluosaston upseerista homopoliisiin ja karjumaiseen suursikalan omistajaan.

Poliisin tutkimusmenetelmät asetetaan outoon valoon. Keskusrikospoliisin Kononenkaan ei selviydy ryöpytyksestä ilman takaiskuja, onhan ylikomisario Torsti Hämäläinen taas kerran kantona kaskessa.

Formulakuuluisuus Kari Jurrin morsian kidnapataan häiden aattona suuren maailman tyyliin. Rosvot luulevat pääsevänsä käsiksi helppoon rahaan, mutta heidän suunnitelmansa aikoo tehdä tyhjiksi Suomen vittumaisin rikostarkastaja Martti Kononen. Kommandomiehet ovat erehtyneet hänen reviirilleen.

Rikostarkastaja Martti Kononen saa ratkaistavaksi kaksi makaaberilla tavalla yhteen liittyvää murhaa. Jäljet johtavat Neuvostoliiton aikaisiin, Kostamuksen rakennustöiden hurjiin vuosiin. Nuori Kononen sysättiin silloin sivuun suomalaisen insinöörin kuolemansyyn tutkimuksista. Nyt 130-kiloisen rikostarkastajan yli ei enää kävellä.

Rikostarkastaja Martti Kononen jättää tällä kertaa Kruununhaan kapakat kiertämättä ja ratkoo murhaa maaseudun rauhassa, Pohjanmaan aavoilla lakeuksilla. Sinne hänet kutsuu vanha sussu, Irmeli, jonka piikoman talon vanha emäntä on kuollut hämärissä olosuhteissa. Pian vanha emäntä kaivetaan ylös mullista, ja kuolinsyyksi selviää myrkytys. Kononen alkaa tonkia 130-kiloisella tarmollaan emännän kolmen lapsen menneisyyttä ja joutuukin selvittämään varsinaista törkykasaa. Tapahtuu toinenkin murha, jonka jäljet johtavat taidemaailmaan.