Auschwitzin murheellisin eloonjäänyt kertoo karmivan tarinansa.

Shlomo Venezia oli 21-vuotias joutuessaan Auschwitzin keskitysleirille. Hänestä tehtiin sonderkommando-vanki, jonka tehtävänä oli hävittää kaasukammioissa tapettujen ruumiit, kerätä naisten hiukset talteen sekä irroittaa uhreista kultahampaat. Sonderkommandoista selvisi hengissä ainoastaan muutama. Shlomo Venezia on yksi heistä.

Hän halusi kertoa järkyttävän tarinansa, jotta mitään vastaavaa ei enää tapahtuisi.

"Vaikuttava kirja pakottaa kysymään, onko ihmisen pahuudella mitään rajaa." - Ilta-Sanomat

"Tekstin voima kumpuaa monitahoisesta rehellisyydestä." -Kauppalehti

"Natsi-Saksan keskitysleireistä on kirjoitettu paljon, mutta tuskin ennen mitään näin karmaisevaa kuin nyt ilmsestynyt Shlomo Venezian keromus Auschwitz-Birkenaun jättimäisen keskitysleirin erikoisosastosta - sonderkommandosta." - Kansan Uutiset

Puolalainen Tadeusz Borowskin keskitysleirikertomukset sukeltavat leirin arkipäivään ja rutiineihin. Vangit syövät, työskentelevät, nukkuvat ja rakastuvat toisiinsa muutaman sadan metrin päässä paikasta, jossa toisia vankeja systemaattisesti murhataan. Henkiinjäämisen halu voittaa myötätunnon, ja normaalin ja epänormaalin raja häilyy, kunnes lopulta katoaa kokonaan.

Borowski tietää mitä kaikkea ihminen on valmis tekemään kestääkseen kestämättömän ja selviytyäkseen mahdottomasta, sillä hän oli yksi Auschwitzin keskitysleiristä hengissä selvinneistä. Hän kuoli oman käden kautta vuonna 1951. Neljän päivän ikäisen tytön isä oli kuollessaan 28-vuotias.

"Tämä ylivertainen, tiivis kirja on välttämätön kaikille, jotka haluavat lukea lyhyen ja luotettavan selityksen siitä, miten Auschwitzista kehittyi natsien joukkomurhan keskipiste." - Ian Kershaw, arvovaltaisen Hitler-elämäkerran kirjoittaja, BBC:n Auschwitz-dokumentin asiantuntija

Steinbacher selvittää kuinka Oswiecimin puolalaiseen pikkukylään viime vuosisadan alussa siirtotyöläisten asumukseksi rakennetusta leiristä kasvoi ennen näkemätön kuolemanleiri, jossa jopa miljoona ihmistä sai surmansa.

Kirja etenee vääjäämättömästi kuin jännitystarina, ja se on kirjoitettu jäntevän taloudellisesti ja näennäisen kiihkottomasti. Kun kaikki todisteet on esitetty ja tuomiot jaettu, kirjan huipentaa lyhyt luku, joka asettaa niin sanotut revisionistit eli holokaustin kieltäjät omaan viheliäiseen arvoonsa. Kaikkien täytyy ymmärtää, miten leireistä synkin kehittyi, miten sen johtajat ja uhrit ilmestyivät Puolaan 1940-luvulla - ja miten tämän kaiken annettiin tapahtua.

Rasismi on sanana nuori, mutta rasistisella ajattelulla ja tieteellisillä rotuteorioilla on monivuosisatainen historia. Kallonmittaajia ja skinejä analysoi rasismia kiinteänä osana eurooppalaista aatehistoriaa ja mentaliteettien kehitystä risti- ja löytöretkistä alkaen.

Auschwitz ja tieto Euroopan juutalaisten kansanmurhasta synnyttivät antirasistisen konseksuksen, joka on alkanut murentua 1970-luvulta lähtien. Rasistinen ajattelu ja väkivalta lisääntyvät Euroopassa. Tieteessä on jälleen ryhdytty selittämään ihmistä, yhteiskuntaa ja historiaa "rodulla". Rasistisista äärioikeistolaisista puolueista on tullut useissa maissa vaikutusvaltaisia poliittisia liikkeitä.

Tarkastettu, 3. painos.

Oululaisten aatehistorioitsijoiden FT Pekka Isakssonin ja FT Jouko Jokisalon teos on ensimmäinen suomenkielinen yleisesitys rasismin aatehistoriasta. Se tarjoaa historiallisen näkökulman rasismin nousun ymmärtämiseksi ja analysoi rasismin voimistumisen yhteiskunnallisia taustoja.

Puolalainen Tadeusz Borowski oli yksi Auschwitzin keskitysleiristä hengissä selvinneistä. Hänen proosakokoelmansa julkaistiin alun perin vuonna 1946.

Borowskin keskitysleirikertomukset sukeltavat leirin arkipäivään ja rutiineihin. Vangit syövät, työskentelevät, nukkuvat ja rakastuvat toisiinsa muutaman sadan metrin päässä paikasta, jossa toisia vankeja systemaattisesti murhataan. Henkiinjäämisen halu voittaa myötätunnon, ja normaalin ja epänormaalin raja häilyy, kunnes lopulta katoaa kokonaan. Borowski tietää mitä kaikkea ihminen on valmis tekemään kestääkseen kestämättömän ja selviytyäkseen mahdottomasta. Kokonaisuutena nämä kertomukset eivät ole ainoastaan kirjallinen merkkiteos, vaan myös julma muistutus siitä, millaiseen epäinhimillisyyteen ihmislaji kykenee.

Tammikuun 27. päivä 2006 tuli kuluneeksi 60 vuotta Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisesta.

"Borowskilla on harvinainen kyky raportoida maanpäällisen helvetin tapahtumista kliinisesti, mutta jollain tavala ironisesti."
- kirjailija Claes Andersson