Äiti ja tytär, Amerikka ja Iranin pitkä varjo

Amerikkalaistunut iranilaistyttö Jasmin palaa Kaliforniaan äitinsä kotitaloon suremaan isänsä kuolemaa. Hän löytää äitinsä Lilin vanhan häävalokuvan, muttei tunnista kuvassa olevaa miestä. Lili ei suostu puhumaan menneisyydestään Jasminille, sillä hyvän iranilaistyttären ei sovi udella vanhempiensa vaiheista. Myöhemmin Lili alkaa kuitenkin lähettää Jasminille kasetteja, joissa hän kertoo hämmentävän tarinansa. Hän uhrasi entisen elämänsä ja pakeni Iranista Saksaan ja Yhdysvaltoihin. Lili joutui maksamaan päätöksestään kovan hinnan, ja se repi häneen haavan, jota ei parantaisi mikään aika tai etäisyys.

Inhimillinen ja veitsenterävä kuvaus ihmisistä yhteisön ulkopuolella – oudolla huumorilla varustettuna.

Torakka sijoittuu purevan kylmään talveen Montrealin levottomassa maahanmuuttajayhteisössä. Eräänlainen varas on juuri epäonnistunut yrityksessään hirttää itsensä lähipuiston puuhun. Vasten tahtoaan pelastettuna hänet ajetaan hyvää tarkoittavan mutta naiivin psykoterapeutin pakeille. Tästä asetelmasta tarina saa vauhtinsa, ja aluksi kertoja palaa lapsuusvuosiinsa sodan runtelemassa maassa. Sieltä hän tulee asteittain nykyaikaan, savuisiin emigranttikahviloihin, missä kaikilla on tarina kerrottavanaan.

Syrjäytyneen varkaan ominta maisemaa ovat kuitenkin kaupungin öiset kadut. Niitä talloessaan hän kuvittelee olevansa torakka, joka tunkeutuu etuoikeutettujen mutta silmänsä auliisti sulkevien kansalaisten elämään.

Rawi Hage (s. 1964) on Beirutissa syntynyt, kanadalaistunut kirjailija, jonka esikoisteos De Niron peli (Like, 2009) on saanut lukuisia merkittäviä kirjallisuuspalkintoja.

Naisellisen juoruamisen ylistys, puheen parantavan voiman karnevaali!

Persepoliksesta tutut naiset istuvat teellä ja puhuvat. Huntujen alta paljastuu rääväsuisia feministejä, rohkeita seikkailijoita, estojensa kanssa kamppailevia ujoja hissukoita sekä suorin sanoin suomittuja reppanoita, jotka jumaloivat sikamaisia miehiään. Puheena ovat seksi ja rakkaus, miehet ja naiset, ja kuten Satrapia jo tuntevat osaavat aavistaakin, meno yltyy useammin iloksi kuin suruksi.

Pistoja ilmestyy parahiksi ilahduttamaan sekä ystävän- että naistenpäivää.

Marjane Satrapi on iranilaissyntyinen sarjakuvataiteilija. Häneltä on suomennettu teokset Persepolis I & II ja Luumukanaa.

Rawi Hagen esikoisromaani on raastava kuvaus nuorten miesten mahtailusta ja arkailusta Libanonin sisällissodan pyörteissä. Se ilmestyi kuin tyhjästä pokkaamaan tukun arvostettuja palkintoja.

Persepoliksen tekijän älykäs ja sarkastinen sarjakuva, joka herättää pohtimaan oman elämämme valintoja.

Iran 1950-luvulla. Mossadek on juuri syösty vallasta, kun englantilaiset ja yhdysvaltalaiset ovat hermostuneet öljyntuotannon kansallistamisesta. Vallanvaihdosten leimaama lähihistoria heittää pitkiä varjojaan.

Koskettava omaelämäkerrallinen sarjakuva lapsuudesta Iranissa.

Lapsena Marjane halusi profeetaksi: ensimmäiseksi hän säätäisi, ettei isoäidin jalkoja saa enää särkeä. Myöhemmin Jumala vaihtui Marxin oppeihin vasemmistoälymystöön kuuluvien vanhempien vaikutuksesta.

Vakavan humoristinen kuvaus Iranista ja sen uskonnollisen vallankumouksen vaikutuksesta ihmisten arkeen.

Ensimmäinen Persepolis (Otava 2004) kertoi Satrapin lapsuudesta Iranissa. Kun hän oli 14-vuotias, vanhemmat päättivät lähettää hänet Eurooppaan pakoon sotaa ja ahdasmielistä hallitusta. Toinen osa kertoo Satrapin elämästä maanpaossa ja vaikeasta kotiinpaluusta.

Marjane elää Itävallassa kuin kuka tahansa teini. Hän kokeilee erilaisia pukeutumistyylejä, alkoholia, huumeita ja seksiä, mutta koska kukaan aikuinen ei ole pitämässä hänestä huolta, hänelle uhkaa käydä huonosti. Murrosiän ongelmat ja ulkopuolisuuden tunne herättävät koti-ikävän, ja Marjane päättää palata Iraniin. Vaikka hän löytää samanhenkisiä ystäviä, rakastuu ja aloittaa taideopinnot, hän ei tunnu enää sopeutuvan islamilaisten fundamentalistien hallitsemaan kotimaahan.

Persepolis on ensimmäinen iranilainen sarjakuvaromaani. Marjane Satrapi on ohjannut romaanin pohjalta kehutun animaatioelokuvan, joka sai ensi-iltansa vuonna 2007.