”Älä mittaa vuoren korkeutta ennen kuin olet sen huipulla ja näet, miten matala se on.”

Neljännesvuosisata Mosambikissa on aikamatka Ritva Parviaisen yli neljännesvuosisadan kestäneeseen elämään Mosambikissa.

Ritva Parviainen on pisimpään Mosambikissa asunut suomalainen. Hän muutti maahan vuonna 1985 ja työskenteli fysioterapeuttina. Parviaiselle kertyi omakohtaista kokemusta myös brutaalista sodasta, jota maassa käytiin kuusitoista vuotta. Hän kertoo sodasta ja rauhasta, omasta arjestaan ja rankoistakin kokemuksistaan kiinnostavasti ja käytännönläheisesti.

Teos on subjektiivinen muistelma, joka sisältää paljon asiatietoa Mosambikista lukijoille, joille maa on vieras.

Avain ymmärtämään Pohjois-Afrikan kansannousujen taustoja

Ranskan ja Marokon ”pyhä alianssi” on aina ollut ainutlaatuinen. Ennen kuolemaansa Hassan II pyysi Jacques
Chiracia pitämään huolta kruununperijästä. Presidentti piti lupauksensa. Hän oli valmis ottamaan yhteen Ranskalle ystävällismielisten valtioiden kanssa Mohammed VI:n puolesta. Ranska on jopa ottanut suoraan osaa hovin juonitteluihin.

Lisäksi Pariisin suuret vaikuttajat ovat solidaarisia erityiskumppaniaan kohtaan. Heillä on yhteinen pääkaupunkinsa: Marrakech. Painoarvoa erityissuhteille antavat myös kasvavat ja syventyvät taloudelliset intressit, lakipykälät ja yhteinen taistelu terrorismia vastaan. Teos paljastaa piilotetun rikoskumppanuuden, jossa valtion edun nimissä tehdään vastapalveluksia ja rikastutaan.

Järkyttävä omaelämäkerta nuoresta naisesta, joka pakeni vauva sylissään Ruandan veristä kansanmurhaa.

Ruandalaisen Leah Chishugin elämä oli onnellista: hän työskenteli mallina ja oli löytänyt jo nuorena elämänsä rakkauden, jonka kanssa oli saanut pojan. Vuonna 1994 hänen elämänsä muuttui, kun Ruandan hutut alkoivat teurastaa säälimättömästi tutsinaapureitaan.

Seitsemäntoistavuotias Leah pääsi pakoon raa’an kansanmurhan keskeltä, vaikka haavoittuikin vakavasti. Hänen onnistui pelastaa pieni vauvansa ja kolme muutakin lasta turvaan Zairen rajan yli. Leah päätyi Etelä-Afrikkaan, josta hän löysi kuin ihmeen kautta kansanmurhan aikana kadonneen aviomiehensä. Lopulta Leah muutti Iso-Britanniaan ja perusti sinne hyväntekeväisyysjärjestön nimeltä ”Everything is a Benefit” auttamaan itäisen Kongon naisia ja lapsia, jotka kärsivät yhä Ruandan sisällissodan seurauksista.

Pitkä matka paratiisiin on järkyttävä mutta voimaannuttava tarina poikkeuksellisen rohkeasta naisesta. Kirja julkaistaan yhteistyössä Suomen UNIFEMin kanssa. Leah Chishugi vierailee Suomessa maaliskuussa 2011.

Uusintapainos ajattomasta sukupolviromaanista.

Neljän polven puu on tarina neljästä sukupolvesta, ristiriidoista, kulttuurieroista ja uskaltamisesta. Historianopettaja Jaakko jättää vaimonsa ja lähtee isoisänsä jäljille Afrikkaan. Sysäyksen elämänmuutokseen antavat sanat, jotka hänen isänsä lausuu vähän ennen kuolemaansa: ”Elämässä pitää uskaltaa!”

Juha Vakkurin romaani on yhtä osuva ja ajankohtainen nyt kuin alkuperäisenä ilmestymisvuotenaan 1980. Se pohtii vastuuta ja valtaa, virallista ja epävirallista totuutta ja sivuaa maailmankuvan muutosta neljän sukupolven ajalta. Afrikan historia, myytit ja aina murrosvaihetta elävä nykypäivä luovat tapahtumille jännitteisen miljöön.Vakkurin ihmiskuvaus on herkkää ja kerronta taitavaa, kevyttä mutta harkittua.

Juha Vakkuri (s. 1946) tunnetaan Beninissä sijaitsevan suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskus Villa Karon perustajana. Like on julkaissut häneltä muun muassa runoelman Leokongo ja matkakertomuksen Afrikan poikki.

Eteläisen Sudanin autiomaan keskellä on pikkuruinen Adekin kylä, jossa ihmiset elävät jatkuvasti veitsen terällä kuivuuden, nälänhädän ja sodan keskellä, taivaalta veden sijaan satavien pommien armoilla. Kun kolme länsimaista avustustyöntekijää juuttuu sinne, missä runoilijat kantavat rynnäkkökivääriä ja kapinallisjohtajat kulkevat vaaleanpunaisessa aamutakissa, heidän läsnäolonsa synnyttää yhtä paljon toivoa kuin uhkia.

Minäkertoja, nuori lääkäriopintojaan viimeistelevä lontoolainen Maria, joutuu silmätysten traagisten tapahtumien ja lyhyeksi jäävien elämäntarinoiden kanssa tavalla, joka mullistaa niin hänen elämänsä kuin ihmiskäsityksensä. Haavojen umpeutumiseen menee vuosikausia, eikä trauma hellitä ennen kuin uudelleen löytyvän rakkauden ja yllättäen alkavan sateen myötä.

Ros Wynne-Jones on palkittu toimittaja, joka on työskennellyt maailman kriisialueilla Etelä-Sudanista Itä- Timoriin ja Balkanilta Ruandaan. Sade lankeaa on hänen esikoisromaaninsa.

Senegal - Mali - Niger - Tšad - Etiopia - Djibouti. Puskataksilla, bussilla, mopolla, jalan.

Keväällä 2009 Juha Vakkuri matkusti Afrikan poikki sen leveimmältä kohdalta, hankalinta mahdollista tietä. Vastaavan matkan ovat toteuttaneet vain harvat, sillä yleensä matkaajien reitit kulkevat etelä-pohjoissuunnassa tai sitten hiukan pohjoisempana tai etelämpänä. Kulkuvälineet olivat samat kuin paikallisten asukkaiden, mikä osoittautui pelastukseksi: köyhän kansan käyttämät bussit pääsivät läpi paikoissa, joissa rikkaitten avustustyöntekijöiden ja YK-virkailijoiden maastoautoja pysäytettiin ja ryöstettiin ja matkustajia otettiin panttivangeiksi.

Afrikan läpikotoisin tunteva Vakkuri vietti matkalla seitsemän viikkoa. Matkan aikana koetusta syntyi ainutlaatuinen kertomus, josta välittyy kirjoittajan laaja historiallinen ja poliittinen tietämys. Afrikkalainen ja länsimainen todellisuus rinnastuvat hätkähdyttävällä tavalla, ja esiin piirtyy elävä kuva yhä kiihtyvämmän kehityksen aikaa elävästä mantereesta.

Suomalaisen kulttuurin afrikkalainen kehto täyttää 10 vuotta.

Kun kirjailija Juha Vakkuri ryhtyi 1990-luvun lopulla perustamaan kulttuurikeskusta suomalaisille tuntemattomaan Beniniin, Afrikan läntiseen kainaloon, ei ymmärtäjiä juuri ollut. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin lähes 300 suomalaista eri taiteen- ja tieteenalalta on vieraillut ja työskennellyt Villa Karossa. Huomenta Afrikka! kertoo Villa Karossa kävijöiden silmin, mitä heille merkitsee Afrikka ja Benin. Se on myös vaiheikas kertomus kulttuurikeskuksen perustamisesta, unelmasta, josta tuli totta.

Kaunis ja toiveikas tarina seurapiireistä, joissa ei uskoisi kytevän poliittista vastarintaa ja muutosvoimaa. Nigerialaisten naisten kabineteista kajahtaa vaatimus oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta.

Amina on rikkaan poliitikon nuori ja kaunis vaimo Nigeriassa. Elämä on helppoa, päivät kuluvat ystäviä tapaillen kutsuilla ja kerhoissa. Välillä Amina touhuaa lainsäätäjien vaimojen yhdistyksessä, jonka pääasiallinen tehtävä on keskustella siitä miten voi parhaiten pitää huolta miehestään. Onneksi laaja palveluskunta helpottaa kiireisen rouvan elämää. Yhtäkkiä Amina pääsee ulos linnoituksestaan ja toisenlainen todellisuus näyttäytyy hänelle. Amina joutuu huomaamaan millaista on kaikkein köyhimpien ihmisten elämä.

Nigerialainen kansalaisoikeusaktivisti Ken Saro-Wiwa joutui vuon- na 1993 Nigerian sotilashallituksen vainoamaksi ja vangitsemaksi. Vankilapäiväkirja on hänen kuvauksensa vankeusajasta ja Nigeri- an poliittisesta tilanteesta. Ogonikansan äänitorvi syyttää avoimes- ti hallitusta kansanmurhasta ja kansainvälisiä öljy-yhtiöitä pahoista ympäristötuhoista. Vuonna 1995 hänet tuomittiin näytösoikeuden- käynnissä neljän ihmisen murhasta ja hirtettiin laajasta kansainväli- sestä vastustuksesta huolimatta. Vankilapäiväkirja on pitkään loppuunmyytynä ollut teos, josta lu- kijat ovat hartaasti odotelleet uutta painosta.

Kiehtova tarina Mosambikista maagisen realismin hengessä.

Tarinan kertoja on kuollut Ermelindo Mucanga, joka on haudattu "väärään paikkaan" plumeriapuun juurelle, siirtomaavallanaikaisen linnoituksen verannan viereen. Linna toimii nyt vanhainkotina, joka on unohtunut viidakon keskelle ja jonka harvat asukkaat elävät oman onnensa nojassa, kaikkien unohtamana - ja miinakenttien ympäröimänä.

Muurahaiskäpy ilmoittaa Ermelindolle, että tämän on palattava jonkun elävän, mutta pian kuolevan ihmisen ruumiiseen voidakseen kuolla uudestaan ja tullakseen kunnolla haudatuksi. Niinpä Ermelindo asettuu poliisikomisario Izidine Naítaan, joka tulee tutkimaan tyrannimaisen vanhainkodin johtajan murhaa ja jonka on määrä kuolla kuusi päivää myöhemmin.

Vanhainkodin asukkaiden elämäntarinoiden kautta käydään läpi Mosambikin siirtomaavallan ja itsenäisyyden jälkeistä aikaa ja käsitellään rotukysymyksiä sekä afrikkalaisia uskomuksia, luonnon, kasvien ja eläinten merkitystä uskomuksissa ja tarinoissa.

Mia Couton (s. 1955 Beirassa, Mosambikissa) kirjoja on käännetty 15 kielelle. Romaani Flamingon viimeinen lento (Like) ilmestyi vuonna 2000.