Helsinki kulttuurisen kylmän sodan näyttämönä

Noin 12 000 nuorta idästä, lännestä ja etelästä saapui kesällä 1962 Helsinkiin Maailman nuorison ja ylioppilaiden VIII rauhan ja ystävyyden festivaalille. Tunnelma oli jännittynyt, sillä vastustajat pitivät festivaalia kommunistinuorison juhlana.

Nuorisofestivaali viritti kaupungin poikkeustilaan: jännite purkautui nuorison mellakointina ydinkeskustassa. Lättähattujen öisestä hulinoinnista raportoitiin sekä Moskovan että Washingtonin suurvaltajohdolle. 

Festivaaliohjelmaan kuului joukkotapahtumia, kulttuuri- ja urheilutilaisuuksia, ystävyystapaamisia sekä seminaareja. Helsingin kulttuuritarjonta, joka koostui festivaaliohjelmasta ja amerikkalaisten vastafestivaalista, oli ennennäkemättömän monipuolinen.

Rauhan ja ystävyyden festivaali Helsingissä oli kylmää sotaa kulttuurin keinoin. Haasteista huolimatta yksi Suomen historian suurimmista kansainvälisistä tapahtumista kyettiin toteuttamaan mallikkaasti.

Kuinka kansanmurhan arvet näkyvät vuosikymmeniä hajallaan asuneen kansakunnan kulttuurissa?

Armenialaisten kansanmurhan käynnistymisestä on kulunut jo 96 vuotta. Monituhatvuotinen länsiarmenialainen kulttuuri ja elämäntapa katosivat lähes kokonaan muutamassa vuodessa, ja armenialaisten rippeet hajaantuivat kaikkialle maailmaan. Armenialaisten historiassa kansanmurha oli valtaisa eksistentiaalinen murros, joka on jättänyt jälkensä kaikille kulttuurin aloille, mutta yleiseen tietoisuuteen asia ei ole juuri noussut.

Serafim Seppälä kuvaa kansanmurhan kulttuurillista perintöä armenialaisten sisäisenä prosessina. Millaisia näkökulmia filosofit, teologit ja psykologit ovat avanneet kansanmurhan perintöön? Miten kansanmurhaa on käsitelty armenialaisessa kirjallisuudessa, musiikissa, elokuvissa ja kuvataiteessa? Miten armenialainen identiteetti on rakentunut kansanmurhakokemuksen ja yhä jatkuvan kansanmurhan kieltämisen ympärille?

Serafim Seppälä on ainoa Suomessa perusteellisesti armenialaisten historiaan ja nykyisyyteen perehtynyt tutkija. Hän on systemaattisen teologian ja patristiikan professori Itä-Suomen yliopistossa.

Kirja pureutuu Afganistanin sodan taustoihin ja nykypäivään kirjoittajan omakohtaisten kokemusten kautta

Tuntematta Afganistanin monipuolista historiaa on vaikea ymmärtää maan nykyisiä ja aiempia konflikteja. Reko Ravelan teos on terävä analyysi siitä, miksi  nykyinen amerikkalaisjohtoinen miehitys on epäonnistunut täysin. Kirja esittää, miten alkuperäisillä tavoitteilla ei ole juurikaan tekemistä nykytilanteen kanssa ja miksi ulkomaisten joukkojen olisi syytä vetäytyä maasta mahdollisimman pian. Reko Ravela vieraili maassa syksyllä 2010 ja tapasi laajasti afganistanilaisia oppositioryhmiä.

Georgia ei ole pelkästään läpikulkualue, vaan sillä on toisenlaisetkin kasvot

Georgia näyttäytyy alueena, jonka sijainti asettaa sen eräänlaiseksi maailman keskipisteeksi. Kaukasian alueella olevat luonnonvarat kiinnostavat maailmalla laajalti, ja niihin liittyvä politiikka nostaa Georgian jatkuvaksi puheenaiheeksi tavalla tai toisella. Georgia ei ole pelkästään läpikulkualue, jonka kautta öljy tai kaasu kuljetetaan maailmalle, vaan sillä on toisenlaisetkin kasvot.  Kirjassa kerrotaan ­alueen pitkästä historiasta sekä kulttuurista ja politiikasta. Niihin liittyvät edelleen läheisesti Neuvostoliitto sekä sen hajoamisen aiheuttamat ongelmat. Georgian itsenäisyyden taival ei ole ollut helppo. Tässä kirjassa Georgian surulliset tapahtumat eivät jää pelkäksi uutisoinniksi, vaan Per Gahrton pureutuu pintaa syvemmälle.

Per Gahrton on ruotsalainen poliitikko ja entinen ympäristöpuolueen Euroopan unionin parlamentaarikko, joka on työnsä puolesta tutustunut Etelä-Kaukasian tilanteeseen. Hän toimi siellä EU:n raportoijana ja vaalitarkkailijana.

Filosofinen teos siitä, missä maailmankehityksen vaiheessa nyt ollaan, miten tähän on tultu ja mitä pitäisi tehdä.

Elämme paraikaa maailmankehityksen suurta käännettä ja uuden tieteellisteknologisen aikakauden alkua. Ihmiskunnalla on edessään tie hyvään tulevaisuuteen, jos tiedostamme maailmankehityksen syvimmän olemuksen, nykyisen vaiheen ja edessä olevat mahdollisuudet oikein. Ele Aleniuksen teoksen optimismissa korostuu kuitenkin sen ehdollisuus. Yksi olennainen edellytys muutokselle on se, että yhteiskunnallinen ajattelu kehittyneimmissä maissa uudistuu. Kirjoittajan sosialistinen ajattelu, joka aina on yhdistynyt demokratiaan ja humanismiin, sävyttää osaltaan tekstiä samalla kun maailmanpolitiikan muutokset ovat tuoneet siihen uusia ulottuvuuksia.

Ele Allan Alenius (s. 1925 ) on eläkkeellä oleva suomalainen poliitikko ja valtiotieteen tohtori. Hän oli Suomen pankin johtokunnan jäsen 1977–1992, kansanedustaja 1966–1977 ja toinen valtiovarainministeri 1966–1970.

Kirja kertoo vesikriisin vaikutuksista ihmiskuntaan ja luontoon kokonaisuutena.

Kuumat läikät, hot stains, ovat planeettamme alueita, joista puhdas juomakelpoinen vesi on loppumassa. Niihin kuuluvat Kiinan pohjoisosat, laajat alueet Afrikassa ja Aasiassa, Lähi-itä, Australia, Yhdysvaltojen Keski-länsi, Meksiko ja monin paikoin Etelä-Amerikka. Kysymys on paitsi juomavedestä ja sanitaatiosta, myös maatalouden tarvitsemasta kasteluvedestä ja vedestä teollisuuden tarpeisiin. Miten on mahdollista, että maapallon elämälle kaikkein tärkeimmästä luonnonvarasta on tullut huutava pula kaikilla asutuilla mantereilla? Mitä meidän tulisi tehdä perääntyäksemme tällaisen rotkon reunalta?

Puheenvuoro oikeudenmukaisen, osallistuvan ja ekologisesti kestävän yhteiskunnan puolesta.

Teollisuusmaissa kulutetaan aivan liikaa. Tiedämme että jatkuva kasvu ei ole ole loputtomiin mahdollista rajallisella maapallolla, mutta kieltäydymme katsomasta totuutta silmiin. Ihmiskunnan ja maapallon suurin ongelma ei ole köyhät vaan ylikuluttavat rikkaat. Vauraus on suorassa suhteessa ympäristön kuormittamiseen.

 Serge Latouchen mukaan on harkittava perusteellisesti uudestaan koko yhteiskunnan perusajatusta, pyrkimystä talouden jatkuvaan kasvuun. Nykyinen talouskasvu ei ole kestävää, koska se riistää luonnonvaroja ja tuhoaa ympäristöä, mutta ei oikeudenmukaisella tavalla paranna köyhimpien hyvinvointia. Kestävää maailmaa ei myöskään tarvitse etsiä kiven alta, se on keskuudessamme tässä ja nyt. Itse asiassa kolmannes maailman väestöstä elää kestävästi.

Vihreä uusjako esittää ratkaisuja aikamme yhteiskunnallisiin ongelmiin yhdistämällä luovalla tavalla vasemmiston ja vihreän liikkeen parhaimpia aineksia. Vihreä uusjako on ekosolidaarisen yhteiskunnan hahmotelma, jossa avainsanoja ovat tasa-arvo, kohtuullisuus, omaehtoisuus ja kansanvalta.

Tutkija-aktivistit Jarna Pasanen ja Marko Ulvila näkevät fossiilisista energialähteistä voimansa ammentavan kapitalismin päätyneen umpikujaan. Yhteiskuntamme on valjastettu tuottamaan lyhytnäköisiä voittoja harvoille. Tällaisissa oloissa luonto vääjäämättä tuhoutuu ja eriarvoisuuden kasvu syö ihmisyyttä.

Toisenlainen maailma on mahdollinen. Muutoksen lähtökohta piilee mielikuvituksen vapauttamisessa ja kansalaisliikkeiden voimassa. Nämä voivat uudistaa yhteiskunnan toimintaperiaatteet siten, että kilpailun korvaa yhteistyö, ahneuden kohtuus ja lyhytnäköisyyden vastuullisuus.

"Elämä on lopulta vain tarina ja me olemme sen kertojia"

Vascon ystävä Juan on kadonnut Latinalaiseen Amerikkaan. Vasco jäljittää Juania Nicaraguaan, saarelle nimeltä Ometepe. Paikka näyttäytyy Vascolle myyttisenä satujen saarena, se on kuin Mikä-mikä-maan saari, jossa tarinat ovat juuri niin tosia kuin niiden antaa olla ja ihminen juuri se kuka hän kertoo olevansa. Vanhaa ystäväänsä etsiessään Vasco tapaa koko joukon uusia ja  pääsee osalliseksi suureen seikkailuun, joka ottaa pohjakosketuksen Nicaraguan väkivaltaisesta historiasta. Hänestä tulee sankari pakon edessä.  

Javier de Isusi (s.1972) on tunnustettu espanjalainen piirtäjä. Matkustettuaan vuoden ympäri Latinalaista Amerikkaa hän alkoi piirtää omiin kokemuksiinsa perustuvaa sarjakuvaa. Se kasvoi neliosaiseksi sarjaksi, jota julkaistaan useissa Euroopan maissa. Like julkaisi viime syksynä Maattoman Juanin matkojen ensimmäisen osan Marcosin piippu.

Ajankohtainen kertomus ja käsiaineisto keskusteluun metsäteollisuuden globaalista vastuusta.

Tehtaan varjossa -kirjassa on uusinta tietoa siitä, miten suuret sellu- ja metsäteollisuusinvestoinnit vaikuttavat maailmassa. Mukana on tapauskertomuksia Australiasta, Brasiliasta, Kiinasta, Indonesiasta, Laosista, Etelä-Afrikasta ja Uruguaysta. Teoksessa esitellään suunnitteilla olevia suurhankkeita, myös metsäalalla keskeisesti vaikuttavien suomalaisfirmojen suunnitelmia. Kirja on ajankohtainen kertomus ja käsiaineisto keskusteluun globaalista vastuusta.