Tiesitkö, että suola on ainoa kivi, jota ihminen syö?

Maailmanhistoria aivan uudesta näkökulmasta.

Historian mittaan se on ollut paljon muutakin, onhan se ennen nykytekniikkaa ollut tärkein säilöntäaine. Aiemmin sitä on pidetty niin arvokkaana, että se on toiminut jopa valuuttana ja ollut yksi tavoitelluimmista raaka-aineista. Suolan takia on solmittu kauppaliittoja, rakennettu laivoja, solmittu kuninkaallisten avioliittoja – ja sodittu. Kuulostaako tutulta? Suola on ollut kuin öljy konsanaan.

Kaikesta tästä ja paljosta muusta Mark Kurlansky on punonut suolan tarinan antiikista nykyaikaan. Matkaan mahtuu monia mielenkiintoisia yksityiskohtia, aiemmin varjoon jääneitä pitkiä kehityskaaria ja aimo annos yleistä maailmanhistoriaa. Erityisesti suomalainen lukija saa uutta tietoa Hansa-liiton kytköksistä suolaan, sillistä ja turskasta, ja siinä sivussa paljastuu myös ruotsalaisten rakastaman hapansilakan salaisuus. Muutamat ikiaikaiset ruokareseptit elävöittävät muutenkin sujuvaa kerrontaa.

Äiti ja tytär, Amerikka ja Iranin pitkä varjo

Amerikkalaistunut iranilaistyttö Jasmin palaa Kaliforniaan äitinsä kotitaloon suremaan isänsä kuolemaa. Hän löytää äitinsä Lilin vanhan häävalokuvan, muttei tunnista kuvassa olevaa miestä. Lili ei suostu puhumaan menneisyydestään Jasminille, sillä hyvän iranilaistyttären ei sovi udella vanhempiensa vaiheista. Myöhemmin Lili alkaa kuitenkin lähettää Jasminille kasetteja, joissa hän kertoo hämmentävän tarinansa. Hän uhrasi entisen elämänsä ja pakeni Iranista Saksaan ja Yhdysvaltoihin. Lili joutui maksamaan päätöksestään kovan hinnan, ja se repi häneen haavan, jota ei parantaisi mikään aika tai etäisyys.

Essee- ja kuvakirja Budapestin metrosta.

Rankkaa kritiikkiä Norjan Nobel-komiteantoimintaa vastaan

Norjalaisen lakimiehen ja rauhanaktiivin Fredrik S.Heffermehlin mukaan Alfred Nobelin testamentissaan
ilmaisema tahto ei ole toteutunut. Kansainvalisen politiikan demilitarisointi, sivistynyt yhteistyö kansojen
välillä, sitoutuminen oikeusvaltion periaatteisiin sekä oikeudenmukaisuus olivat tärkeitä arvoja, kun Nobel
perusti rauhanpalkinnon yli sata vuotta sitten.

Nobelin rauhanpalkinto on tänään vain nimi. Todellisuudessa siitä on tullut osa Norjan parlamentin omaa palkitsemisjärjestelmää. Poliitikot, jotka uskovat sotilasvoimien olevan ensisijainen väline kansainvälisten asioiden ratkaisemisessa, eivät ole oikeita tahoja myöntämään palkintoa, jonka tavoitteena on aseriisunta. Kirja sisältää historiallisia dokumentteja salamyhkäisten valiokuntien ja komiteoiden käymistä keskusteluista.

Vavisuttava ja karmea kertomus suomenruotsalaisen toimittajan omista kokemuksista suomalaisilta keskitysleireiltä jatkosodan ajalta.

Lukija toivoo loppuun asti, että tarina olisi tekaistu, mutta kertomuksen aitoudesta on olemassa vahvoja todisteitaSuomen historiassa. Kirja on julkaistu alunperinvain ruotsiksi vuonna 1949.

Allan Asplund oli suomenruotsalainen toimittaja, jonka sodanaikaiset kokemukset antavat meille aavistuksen
siitä raakuudesta ja epäinhimillisyydestä, joka kuuluu sotaan ja selittänee osaltaan kansan keskuudessa
vallinneita tunteita sodan loputtua. Kirjan luettuaan on helpompi tajuta. miksi niin kova ja haikailematon
henki vallitsi Suomessa silloin kun sodasta vastuunkantaneille vaadittiin rangaistuksia. Tämä tarina keskitysleirin kaameuksista ravistaa ja koskettaa lukijaansa.
 

Koskettava, loistavan vastaanoton saanut tositarina Prinsessa-elokuvan takaa.

Vuonna 1896 syntynyt Anna Lappalainen sairastui nuorena skitsofreniaan. Hänelle kehittyi voimakas harha,
jonka mukaan hän oli prinsessa.

Prinsessa eli Kellokosken mielisairaalassa harhansa mukaan niin johdonmukaisesti kuin se oli mahdollista.
Aikakauden edistyksellisimmistä hoitomenetelmistä huolimatta hän ei parantunut, vaan uskoi olevansa
kuninkaallinen. Lopulta hoitohenkilökuntakin eli harhassa mukana.

Huikean suosittu Arto Halosen ohjaama Prinsessa-elokuva on juuri ilmestynyt dvd:nä.

Kuinka kansanmurhan arvet näkyvät vuosikymmeniä hajallaan asuneen kansakunnan kulttuurissa?

Armenialaisten kansanmurhan käynnistymisestä on kulunut jo 96 vuotta. Monituhatvuotinen länsiarmenialainen kulttuuri ja elämäntapa katosivat lähes kokonaan muutamassa vuodessa, ja armenialaisten rippeet hajaantuivat kaikkialle maailmaan. Armenialaisten historiassa kansanmurha oli valtaisa eksistentiaalinen murros, joka on jättänyt jälkensä kaikille kulttuurin aloille, mutta yleiseen tietoisuuteen asia ei ole juuri noussut.

Serafim Seppälä kuvaa kansanmurhan kulttuurillista perintöä armenialaisten sisäisenä prosessina. Millaisia näkökulmia filosofit, teologit ja psykologit ovat avanneet kansanmurhan perintöön? Miten kansanmurhaa on käsitelty armenialaisessa kirjallisuudessa, musiikissa, elokuvissa ja kuvataiteessa? Miten armenialainen identiteetti on rakentunut kansanmurhakokemuksen ja yhä jatkuvan kansanmurhan kieltämisen ympärille?

Serafim Seppälä on ainoa Suomessa perusteellisesti armenialaisten historiaan ja nykyisyyteen perehtynyt tutkija. Hän on systemaattisen teologian ja patristiikan professori Itä-Suomen yliopistossa.

Viron kansan omatunto ja johtava mielipidevaikuttaja luotaa Viron ensimmäistä vuosisataa.

Enn Soosaar (1937–2010) tarkastelee viimeiseksi jääneessä teoksessaan pitkälti sukunsa vaiheiden kautta Viron historiaa ensimmäisestä itsenäisyydestä nykypäivään. Nuorukaisesta asti rullatuoliin sidotulla ajattelijalla oli aikaa seurata tarkasti tapahtumia ympärillään. Hän peilaa niitä myös isänsä, pappina neuvosto-Virossa kovia kokeneen miehen, kertomuksiin miehitystä edeltäneeltä ajalta.

Soosaar koki Viron itsenäisyyden menetyksen, neuvostomiehityksen, elämän totalitaristisessa yhteiskunnassa ja Viron uuden itsenäisyyden aikaisen ilon ja haasteet. Hänen luonaan kävi virolaisten kulttuurihenkilöiden ja poliitikkojen lisäksi jatkuvasti ulkomaisia vieraita.

Soosaaren yhtä teesiä voi pitää hänen testamenttinaan: virolaista yhteiskuntaa vaivaavat edelleen neuvostoaikana opitut tavat ja pitkä siirtymäaika. Vaikea aikakausi jätti tahtomattakin jälkensä, josta Viro pääsee eroon vasta, kun uusi sukupolvi on toteuttamassa tavoitteitaan.

Vakka-Suomen fiktiivinen historia aikojen alusta maailman loppuun

Alussa on paju, kissan näköinen kuningas ja luonnontutkija. Sitten ihminen on keksimäisillään pyörän ja tapahtumat alkavat riistäytyä käsistä. Lopulta Jumala lähestyy Maapalloa kuin valtava imuri.

Juhani Laulajaisen temppukokoelma koostuu aikuisten saduista, myyttisistä kertomuksista ja fantasiaa ja scifiä hipovista tarinoista. Laulajainen varioi, parodioi ja karnevalisoi tekstityyppejä surutta. Hänen henkilöillään on unelmia, jotka joissain tapauksissa toteutuvat – unelmoijansa suruksi ja pettymykseksi.

”Laulajainen kirjoittaa hillittömän hauskasti, poikkeuksellisella psykologisella silmällä ja tarkalla lauseella, sävyt, tyylit ja juonen äkkikäänteet halliten.” – Suomen Kuvalehti

August-palkittu holokaustikuvaus Łódźin getosta ja sen kiistellystä johtajasta

Natsit asettivat geton johtajaksi juutalaisvanhimman Mordechai Chaim Rumkowskin, jonka tarinan teos kertoo. Hän yritti säästää yhteisönsä tuholta tekemällä yhteistyötä natsien kanssa, mutta samalla hän alisti kansansa säälimättömään orjatyöhön ja piti itseään vallassa natsien avulla.

Łódźin kurjat on paitsi tarkka holokaustikuvaus, joka perustuu geton arkisto-osaston salaa dokumentoimaan vaiettuun historiaan, myös Rumkovskin henkilökuva. Oliko lopulta­ Auschwitzissa menehtynyt Rumkovski vain Wehrmachtin alihankkija ja vallanhimoinen omaneduntavoittelija vai sankari, joka teki kaikkensa pelastaakseen kansansa?

Łódźin kurjat sai August-palkinnon ja oli ehdokkaana Pohjoismaiden neuvoston palkintoon. Kirja on saanut varauksettoman ylistävän vastaanoton, ja sen oikeudet on myyty yli 20 maahan.

Ruotsalainen Steve Sem-Sandberg (s. 1958) on entisen Itä-Euroopan kysymyksiin ja aatehistoriaan erikoistunut toimittaja ja kirjailija, jolta Like on julkaissut aiemmin neljä teosta. Łódźin kurjat on hänen kansainvälinen läpimurtonsa.