”Roskan paavin” kulttiteos on koirantorttu kulttuurieliitin kalosseissa

Like julkaisee viimein kauan kaivatun näköispainoksen kirjastojen varastetuimpiin kuuluvasta teoksesta. Roskaelokuvan pettämättömän tyylitaiturin, ohjaajalegenda John Watersin varhainen muistelmateos Shokkiarvo nyrjäyttää lukijan tajunnan ja sekoittaa elokuvakirjallisuuden pakan.

Tässä hyvällä maulla tehdyssä kirjassa huonosta mausta Waters kertoo elämästään ja uransa merkkipaaluista, kuten elokuvistaan Pink Flamingos, Polyester ja Hairspray. Hänen epäsovinnainen, tabuja rikkova huumorintajunsa ja kykynsä nähdä tilanteet surrealistisen perverssissä valossa tekee teoksesta yllätysten ilotulitusta. Jo lukujen nimet – ”Kaikkein saastaisimmat elossa olevat ihmiset”, ”Miksi rakastan väkivaltaa”, ”Takametsien välistävetäjät”, ”Kaikki oikeudenkäyntini”, ”Edith Massey, munanainen” – vasaroivat nauloja terveen järjen arkkuun.

Roisin kuvituksen kuningattarena keekoilee unohtumaton drag queen, ”maailman saastaisimmaksi ihmiseksi” tituleerattu Divine, joka muistetaan ennen kaikkea Pink Flamingosin kakansyöntikohtauksesta.

Matkaopas dokumenttielokuvan tekemiseen kertoo, miten havainnot muuttuvat kuviksi.

Dokumenttielokuvan tekeminen on prosessi, jossa elokuva vaihe vaiheelta kypsyy ja kehittyy kohti lopullista muotoaan. Elokuvan tekijän on osattava varautua paitsi tuotannon risukoiden setvimiseen myös aiheensa, todellisuuden, äkkinäisiin yllätyksiin.

Kokenut dokumentaristi, tuottaja, opettaja ja kirjoittaja Jouko Aaltonen esittelee kirjassaan käytännönläheisesti kaikki dokumenttielokuvan tekemisen vaiheet. Näkökulma on sekä ohjaajan että tuottajan, joten taiteellinen ja tuotannollinen näkökulma kulkevat tiiviisti rinnan. Aaltonen käsittelee monipuolisesti paitsi dokumentintekijän roolia eri tilanteissa myös kulttuurien kohtaamiseen ja eettisyyteen liittyviä kysymyksiä. Tarkastelun kohteena on niin sanottu luova dokumenttielokuva: tekijälähtöinen, kunnianhimoinen ja ilmaisullisesti uutta luova elokuvataide, jossa keskeistä on tekijän oma havainto ja tulkinta kuvaamastaan todellisuudesta. 

Filmihullu-antologian timanttinen kakkososa syväluotaa 80-luvun elokuvalliset ilmiöt ja saa elämän ja elokuvan tappelemaan keskenään.

Filmihullu, aikamme kiihottavin elokuvalehti, jatkaa iltasatujaan. Toimituskunnan vanhat ketut lyövät lihakoukkunsa syvälle 1980-luvun elokuvan monenkirjavaan ja kulttuuripoliittisesti arveluttavaan torsoon. Samalla esiin nousee uusi kouriintuntuvasti taisteleva kirjoittajapolvi, johtotähtenään Aki Kaurismäki.

Filmihullun antologiasarjan toinen osa on kulttuurihistoriaa nähtynä mitä puhtaimmin silmin. Sam Fuller, Luis Buñuel, Jacques Tati, Jim Jarmusch, Orson Welles ja Jean-Luc Godard esiintyvät merkittävissä rooleissa, eivätkä kotimaiset hahmot ole yhtään mitään vähemmän: Anssi Mänttäri, Mikko Niskanen, Teuvo Tulio, Kaisa Korhonen, Kalle Holmberg, Ralf Långbacka, Rauni Mollberg ja skorpionin pyrstönkärkenä tietenkin älyllisen elokuvan maskotti Spede. Mitä he aikanaan ajattelivat ja jättivät ajattelematta? Se selviää vain tämän kirjan sivuilta.
 

Mitä elokuva on ja mihin sitä tarvitaan? Kuinka elokuvat syntyvät?

Kari Pirilän ja Erkki Kiven Teos opastaa lukijaa elokuvanteon labyrintissa: kuinka abstraktiona leijaileva alkuajatus konkretisoituu ja saa elokuvan muodon monisäikeisen tuotantoketjun rattaissa? Minkälaisten ammattilaisten yhteistyönä elokuvat syntyvät? Miten kuvaustilanteet valmistellaan? Mitä eroja on elokuva- ja teatteriohjaamisessa?

Kirja etenee elokuvanteon syklien mukaan ja on siksi käytännöllinen apuväline niin elokuvantekijöille kuin alaa opiskeleville. Elokuvantekijöiden näkemysten ja puheenvuorojen valaisemana syntyy kokonaisvaltainen kuva elokuvan tekemisestä. Kirjassa esitellään yksityiskohtaisesti elokuvatuotannon toimenkuvat, jotka on koottu myös kirjan loppuun kattavaksi suomi-englanti-sanastoksi. Käytännönläheinen teos rohkaisee elokuvantekijää taiteellista luovuuteen ja yksilöllisten ratkaisumallien etsimiseen.

Teos on viimeinen osa kokeneiden tekijöiden kolmiosaisesta teossarjasta Elävä kuva - elävä ääni.

Elokuvan rajat ylittävä, syvällinen ja runollinen puheenvuoro elokuvanteosta ja todellisuuden muovautumisesta taiteeksi.

Elokuvamaailma tuntee muutamia legendaarisia ohjaajaveljeksiä: Suomesta Kaurismäen veljekset, Italiassa Tavianin veljekset, Yhdysvalloista Coenin veljekset ja Belgiasta Dardennen veljekset.

Belgialaiset Jean-Pierre ja Luc Dardenne ovat itseoppineita elokuvaohjaajia, joiden elokuvakielessä yhdistyvät yhteiskunnallisesti osallistuva viesti ja hienosyinen dokumentaarisuus. Päiväkirjamuotoon kirjoitettu Kuviemme takaa valottaa paitsi arvostettujen ohjaajaveljesten elokuvien syntyprosessia ja teosten taustoja myös elokuvaohjaajan työtä yleensä. Kuten heidän elokuvissaan, todellisuus tallentuu kirjan sivuille riisutuin kuvallisin keinoin.

 Aikamme polttavimmasta ongelmasta, Jacqueline Kennedyn, 39, ja A. S. Onaniksen, 69, avioliitosta on tässä valitettavasti tilanpuutteen vuoksi mahdollisuus kirjoittaa vain sellaisia rivejä, jotka jotenkin liittyvät elokuvaan." – Filmihullun näytenumero, 1968

Suomen Cahiers du cinéman ensimmäisen vuosikymmenen helmet ovat jälleen ulottuvillasi! Neliosaisen kirjasarjan ensimmäinen osa on luonnollisesti pelkkää asiaa: tiukkoja aikalaistekstejä, runollisen särmikkäitä esseitä, syväluotaavia ohjaajahaastatteluja, asianmukaisia piirusteluja ja humoristisia rykäisyjä - kaikki tämä taustoitettuna jälkiviisasteluun sortumatta.

Vuoden 1968 pyörteissä syntyneen, piikeistään tunnetun lehden hampaisiin joutui sen ensimmäisen kymmenen vuoden aikana toistuvasti kaikenlainen yleinen ja ylellinen porvarillinen limboilu. Päärooleissa olivat kuitenkin alusta alkaen elokuvat ja niiden tekijät, joita haastateltiin perusteellisesti Tarkovskista Spede Pasaseen.