Eilinen työpäivä: kättelin Eero Heinäluomaa, fillaroin Bulevardin neljä kertaa päästä päähän, odotin Kauppatorin rannassa Korkeasaaren lauttaa. Seminaarissa puhuttiin syksyn sähkökirjajulkaisuista. Kohta kuka tahansa voi laittaa tuotoksensa verkkoon jakeluun, myös myyntiin. Tarvitaanko kustantajaa, joka käyttää päivänsä niin kuin minä eilen?

Kustantajan yksi tärkeimmistä tehtävistä on saattaa kirjailija ja lukijat yhteen. Tästä oli eilenkin kyse. Eero Heinäluoma osallistui keskustelijana Anna Kontulan Näkymätön kylä -kirjan julkistamistilaisuuteen, jossa paikalla oli kymmeniä toimittajia. Nyt Anna Kontula puhuu Ylen aamu-TV:ssä. Lautta taas vei toimittajia Korkeasaareen tutustumaan suuriin kissapetoihin ja ennen kaikkea kotimaisiin kaunokirjailijoihin, joista Marja Björk oli juuri saanut käteensä uunituoreen romaaninsa Puuma.

Helsingin Sanomat vertaili muutama päivä sitten kirjailijan näkökulmasta ison kustantajan, pienkustantajan ja omakustanteen eroja. Yksi oleellinen asia oli unohtunut: kustannustoimittajan työ. Itse kirjansa julkaisevalla ei ole apunaan toimittajaa, joka on kuukausien ajan käytettävissä aina kun teksti jumittaa tai kirjailija kaipaa mitä tahansa keskustelua. Ja jolla on ammattitaitoa samaan aikaan uppoutua syvälle tekstiin ja asettua sen ulkopuolelle. Marja Björk kertoi tv:n haastattelussa miettineensä iät ja ajat kirjansa nimeä. Kun kustannustoimittaja Stella luki kertaalleen tekstin läpi, hän sanoi: sehän on Puuma. Kuinka ollakaan, viime aikoina myös media on keksinyt puumailmiön ja Marjaa viedään.