Oranssi Sainsbury’sin muovikassi purjehti pitkin pimeää jalkakäytävää. Sisus täynnä ilmaa ja kädensijat ojossa se pullisteli kuin viktoriaanisen ajan herrasmies sunnuntaikävelyllä, ohitti pihaportin ja seurasi matalaa kivimuuria kunnes äkillinen tuulenpuuska paiskasi sen ison pakettiauton kylkeen.

Tyhjä kassi rypistyi ja painui kasaan takapyörän viereen.

Tuskin kolmen viikon ikäinen pakettiauto oli jo ehditty varastaa, ja siihen oli vaihdettu toisen auton kilvet. Paku oli pysäköity tarkasti kadunvarteen, ja moottori hehkui yhä lämpimänä. Jo kuuden tunnin kuluttua se löytyisi metsästä poltettuna, ja todisteet kyydissä olleista miehistä olisivat tipotiessään.

Kolme miestä istui ohjaamossa ja tuijotti vastapäistä omakotitaloa.

Kuskin nimi oli Malki, ja hän nojasi rattiin. Nisteille tyypilliseen tapaan hän oli laiha. Verkkaritakin hupun alta pilkottivat syvälle painuneet silmät, ja niiden katse sinkoili ympäri katua kuin kärpästä jahtaava kissa.

Kaksi kyytiläistä toimivat kuin samojen aivojen ohjaamina. Eddy istui keskellä ja Pat oven vieressä. Molemmat olivat vähän alle kolmenkymmenen, ja he olivat tehneet seitsemän vuotta portsarikeikkoja. Yhdessä he olivat myös katsoneet leffoja, tapailleet ja lempanneet naisia ja käyneet salilla, ja vanhojen avioparien tapaan he olivat alkaneet muistuttaa toisiaan. Molemmat olivat lihaksikkaita, ja he olivat pukeutuneet samanlaisiin mustiin maastohousuihin ja metsästysliiveihin. Jalassa oli pitkävartiset maiharit, ja musta kommandopipo oli käyttövalmiina otsalla. Varusteet oli otettu suoraan paketista, ja ne hohtivat uutuuttaan.

Lähempi tarkastelu paljasti kuitenkin eroja parivaljakon välillä. Keskellä istuva Eddy ryyppäsi liikaa vaimon ja lasten lähdettyä nostelemaan. Palatessaan töistä myöhään yöllä hän söi rasvaisia noutoruokia, mikä teki tyhjäksi salilla uurastamisen. Hän oli turvonnut ja katkeroitunut mies. Hän kohdisti huomionsa lakkaamatta siihen, mitä häneltä puuttui.

Eddyä oli vaivannut jo pitkään, että Pat oli heistä kahdesta komeampi. Niin kuin siinä ei olisi jo tarpeeksi, Pat näytti hanta nuoremmalta. Koska oli luonteeltaan maltillinen, Pat ei syönyt eikä juonut yhtä paljon eikä raivostunut joka asiasta. Häntä oli siunattu tuuheilla vaaleankellertävillä hiuksilla ja miellyttävän säännöllisillä piirteillä, ja hiljainen olemus vetosi turvallisuutta kaipaaviin naisiin. Murtunut nenäkin vain korosti kasvojen herkkyyttä.

Eddy oli laatinut suunnitelman ja hankkinut varusteet. Uhmakkaasti hän oli ostanut molemmille samankokoiset asut, hänen omaa kokoaan. Heidän pukeutuessaan hänen sotkuisessa yksiössään Eddy kaivoi esiin purkillisen mustaa kasvoväriä, jollaista he käyttivät värikuulasodissa. Lempeästi, melkein hellästi Pat kieltäytyi ja käski laittaa purkin pois. He käyttäisivät kommandopipoja, joten kasvojen tuhrimiseen ei ollut tarvetta, ja sitä paitsi kuivuessaan voide sai ihon kutiamaan. Into, jolla Eddy voidetta tarjosi, huolestutti Patia. Ikään kuin he olisivat valmistautuneet Halloweenin viettoon sen sijaan että suunnittelivat keikkaa, josta voisivat saada parinkymmenen vuoden tuomion. Pat ei ollut koskaan ollut edes putkassa. Hän sormeili litteää nenänvarttaan, peitti kasvot kädellään salaten epäilyksensä.

Hän katsoi sylissään lepäävää pistoolia. Se oli yllättävän painava, ja häntä huolestutti, pystyisikö hän pitelemään sitä yhdellä kädellä. Hän vilkaisi Eddyä. Kumppani mulkoili omakotitaloa ikään kuin se olisi loukannut häntä.

Ei olisi pitänyt lähteä mukaan Eddyn suunnitelmaan. Ei olisi pitänyt pyytää Malkietakaan. Enää ei ollut kyse vain Eddyn piristämisestä. Keikka oli vaarallinen, se tuntui virheeltä. Pat käänsi katseensa pois. Toki Eddy oli kokenut kovia viime aikoina. Ei mitään vakavaa mutta kipeitä juttuja, ja tuntui siltä, että yksi ainoa paheksuva katse voisi saada Eddyn sekoamaan. Pat katseli hyvin hoidettua pihapolkua ja hämärässä hohtavia ikkunoita. Parinkymmenen vuoden kakku olisi helkkarin paljon siitä, että sääli eronnutta miestä.

Suomentanut Juha Ahokas.