Kirja purkaa yritysvastuun käsitettä konkreettisesti, esimerkkien avulla.

Teoksessa on kolme osaa:

Kongo: Tinan ja koboltin tarina.
Suomalaisseikkailijat perustivat Etelä-Kongon ensimmäiset kuparikaivokset 1900-luvun alussa. Nyt sieltä louhitaan kobolttia, joka jalostetaan Kokkolassa käytettäväksi kannettavien laitteiden akkuihin. Itä-Kongossa taas käydään veristä sotaa, jota vauhdittavat elektroniikkateollisuuden tarvitsemat tina ja tantaali. Elektroniikan ansiosta Suomi on yksi rutiköyhän Kongon tärkeimmistä kauppakumppaneista. Millaista vastuuta meidän suomalaisten tulisi kantaa maasta, joka on meille näin tuntematon ja tärkeä?

Iran: Mullah ja mobiilinetti.
Kesällä 2009 Iranin viranomaiset tukahduttivat vaalimielenosoitukset verisesti. Tästä seurasi kohu televalvonnasta: toimiko Nokia Siemens Networks eettisesti rakentaessaan Iraniin GSM-verkon, joka vauhditti maan viestintävallankumousta, vai epäeettisesti liittäessään verkkoon salakuuntelujärjestelmän? Samalla terrorismin vastainen taistelu kasvattaa viranomaisten valvontamahdollisuuksia koko maailmassa, ja Eurooppa toimii asiassa kapellimestarina.

Brasilia: Eukalyptus ja konsultti.
Suomalaiset pikkukaupungit surevat suljettuja sellutehtaitaan. Miksi selluteollisuuden saapumista ei juhlita Etelä-Amerikassa? Brasilian maattomien liike MST on maailman suurin kansalaisjärjestö, ja sen mielestä Stora Enson eukalyptuspellot tuhoavat naapureidensa mahdollisuuden kehitykseen. Kumman käsitys hyvinvoinnista on oikea, MST:n vai Stora Enson? Entä millaista vuoropuhelua valtio-omistaja, suomalainen media, etelän kansanliikkeet ja metsäjätti käyvät, kun plantaasilta kuuluu kohu-uutisia?