Kanadalaiselle luontokirjailijalle Ernest Thompson Setonille esitettiin outo lasku hänen 25-vuotissyntymäpäivänään. Siihen hänen isänsä oli kirjannut kaikki nuoren Ernestin lapsuuteen ja nuoruuteen liittyvät kustannukset, mukaan lukien palkkion, jonka pojan synnytyksestä huolehtinut lääkäri oli laskuttanut. Vielä oudompaa on, että Ernestin kerrotaan maksaneen laskun. Ajattelin aikoinaan, että herra Seton vanhempi oli nuija, mutta tätä nykyä pohdiskelen: Entä jos hän olikin — periaatteessa — oikeassa? Olemmeko velkaa jollekulle tai jollekin pelkästä olemassaolostamme? Jos olemme, mitä olemme velkaa ja kenelle tai mille? Ja kuinka meidän pitäisi velkamme maksaa?

Tämän kirjan taustalla on uteliaisuus — minun uteliaisuuteni — ja toivon, että kirjoittamiseni suo minulle mahdollisuuden perehtyä aiheeseen, josta tiedän vain vähän mutta joka juuri siitä syystä kiehtoo minua. Tuo aihe on velka.

Velka ja vaurauden varjopuoli ei käsittele velanhallintaa, ei univelkaa, ei valtionvelkaa, ei kuukausibudjetin hoitamista eikä sitä, kuinka velka on oikeastaan hyvä asia, koska rahaa voi lainata ja panna sitten kasvamaan, tai ostosriippuvaisia ja sitä, kuinka saatte selville, oletteko itse yksi heistä: kirjakaupat ja internet ovat tulvillaan moista aineistoa.

Eikä kirjani käsittele myöskään velan synkempiä muotoja: uhkapelivelkoja ja mafian kostoja, karman lakia, jonka mukaan pahat teot johtavat jälleensyntymiseen koppakuoriaisena, tai melodraamoja, joissa viiksiään sukivat saamamiehet pakottavat vuokranmaksun viivästymisen varjolla vastentahtoiset kauniit naiset seksiin kanssaan. Kirja saattaa kyllä sivuta näitä aiheita, mutta varsinaisesti se käsittelee velkaa inhimillisenä ajatusrakennelmana — ja siten siis kuvitteellisena rakennelmana — ja sitä, kuinka tämä rakennelma heijastaa ja vahvistaa sekä ihmisen kyltymättömiä haluja että ihmisen hyytävää pelkoa.

Alistair MacLeod sanoo kirjailijoiden kirjoittavan siitä, mistä he ovat huolissaan. Minä lisäisin tähän, että he kirjoittavat myös siitä, mikä heitä askarruttaa. Velan aihe on tietämistäni asioista yksi huolestuttavimmista ja askarruttavimmista: sidoskohta, jossa raha, narratiivi eli tarina ja uskonnollinen usko leikkaavat, usein räjähtävällä voimalla.