1. SÄNGYSSÄ JOEY RAMONEN KANSSA JA VÄLILLÄ JOEYN MUTSINKIN

Vanhempamme Charlotte Mandell ja Noel Hyman varttuivat parin kilometrin päässä toisistaan New Yorkin Brooklynissä, mutta jostain syystä he tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa Nevelen lomakeskuksessa Catskillsin vuoristossa, liki 200 kilometrin päässä New Yorkista. Osaval­tion pohjoisosassa sijaitseva lomailuseutu, jota kutsuttiin myös ”borssi­keittovyöhykkeeksi”, oli toisen maailmansodan jälkeen suosittu iskupaik­ka, josta nuoret juutalaiset sinkut etsivät kumppania.

Minun, veljeni sekä miljoonien Ramones-fanien kannalta oli onni, että faija todellakin sai iskettyä mutsin uudenvuodenaattona 1946.

Äitini Charlotte oli 19-vuotias tavatessaan isäni Noelin, ja pari oli naimisissa ennen kuin äitini täytti 20. Äiti myönsi, että halusi vain muut­taa pois kotoa.

Isän vanhemmat olivat euroopanjuutalaista sukujuurta ja syntyneet Brooklynissä köyhissä oloissa. Myös äidin vanhemmat olivat Brookly­nin-juutalaisia mutta hieman varakkaampia, ja siksi Charlotten perhe ei ollut täysin vakuuttunut sulhaskandidaatin sopivuudesta.

”En täyttänyt isäni odotuksia”, Charlotte selitti. ”Alussa Noel oli haus­kaa seuraa. Hän oli hieman minua vanhempi ja tuli aina hakemaan minut avoautolla. Halusimme molemmat jännitystä elämäämme, ja meillä oli hauskaa yhdessä.”

Häiden jälkeen nuoripari muutti vaatimattomaan asuntoon 95. ka­dulle Manhattanin Upper West Sidelle.

Noel omisti Noel’s Transfer -nimisen pienen kuljetusliikkeen, jossa hän uurasti aamusta iltaan. Charlotte työskenteli graafikkona mainostoi­mistossa mutta jäi kotiin, kun alkoi odottaa isoveljeäni.

Jeffry Ross Hyman syntyi toukokuun 19. päivänä vuonna 1951 BethIsrael -sairaalassa Manhattanin keskustassa. Nuoripari ja isovanhemmat olivat riemuissaan perheenlisäyksestä, mutta siunattuun päivään liittyi myös suurta surua. Veljeni oli saanut raskaan taakan kannettavakseen jo ennen kuin veti ensimmäisen henkäyksensä, sillä hänen selkärangassaan oli kasvain, joka oli ilmeisesti saanut alkunsa kehittymättömästä sikiöstä. Ilmiö tunnetaan lääketieteessä nimellä ”sacrococcygeaaliteratooma”, ja kasvaimen solut poikkeavat merkittävästi ympäröivästä kudoksesta. Te­ratoomaa tavataan yhdellä lapsella 35 000–40 000:sta, ja kolme neljäsosaa siitä kärsivistä on naispuolisia. Mikäli kasvain saadaan poistettua, lapsen elinennuste on hyvä, mutta jos pesäkkeitä jää elimistöön tai teratoomaa ei havaita ajoissa, syöpäriski kasvaa. Joey oli syntyessään 2,9-kiloinen, ja kasvain oli tuolloin pesäpallon kokoinen.

Selkärankaan kiinnittyneen kasvaimen leikkaaminen oli hyvin vaa­rallista, mutta toimenpide oli välttämätön, koska leikkaamatta jättämi­nen olisi saattanut aiheuttaa vakavia komplikaatioita. Pari viikkoa Joeyn syntymän jälkeen lääkärit päättivät, että hänen heiveröinen ruumiinsa kestäisi leikkauksen aiheuttaman rasituksen, ja kasvain saatiin poistettua. Toimenpide arpeutti kuitenkin väistämättä selkärangan kudosta, mikä saattaisi myöhemmin aiheuttaa neurologisia ongelmia. Lääkärit eivät osanneet vielä arvioida, miten leikkaus vaikuttaisi Joeyn myöhempään kehitykseen, mutta toivoivat, että sen vaikutukset jäisivät vähäisiksi.

Helpottuneet vanhemmat hoivasivat Jeffiä toipilasajan, ja pian alkoi vaikuttaa siltä, että isoveljestäni kasvaisi normaali, iloinen poika.

Suomentanut Ilkka Salmenpohja.