Mestarillinen kuvaus natsismin kavalasta noususta

Saksalais-hollantilaisen Hans Keilsonin (1909–2011) osin omaelämäkerrallinen romaani kertoo tiiviissä muodossa kolme toisiinsa limittyvää tarinaa. Yksi on päähenkilön ja hänen vanhempiensa havahtuminen natsismin voimistumiseen 30-luvun Saksassa, missä hallinto keksi koko ajan uusia tapoja nöyryyttää juutalaisia ja hankaloittaa heidän elämäänsä. Lopulta päähenkilö pakenee Hollantiin, vanhemmat jäävät voimattomina Saksaan.

Toisaalla päähenkilö seuraa Hitlerin (jota ei kuitenkaan mainita nimeltä) puhetilaisuuksia ja tarkkailee tämän aiheuttamia reaktioita. Johtajan ajatusten kaameuden kätkee hänen tenhovoimainen esiintymisensä, jota päähenkilö ei voi kiistää ihailevansa.

Kolmas näytös on puistattava kertomus, jonka päähenkilö joutuu kuuntelemaan ihastuksensa luona. Tytön veli kavereineen muodostaa natsien iskuryhmän, ja nyt he kuvailevat yksityiskohtaisesti, kuinka he edellisyönä turmelivat ja häpäisivät juutalaisten hautausmaan.

Natsiaikaan sijoittuvassa kirjallisuudessa on hyvin harvoin käytetty näin hienojakoista ja kohteeseen äärimmäisen tarkasti fokusoitua linssiä. Sillä Keilson tutkii laajaa ja väkivaltaista maisemaa ja sen aiheuttamaa syvää ahdistusta.