"Minulla on kaikki nämä ääriviivat, enkä ole suhteessa keneenkään muuhun täällä vaan olen aivan erillisenä, minä olen vain minä. Ja minun pitäisi tulla minun kanssani toimeen."

Vastikään 80 vuotta täyttänyt Kyllikki Villa on matkustanut rahtilaivoissa 35 vuotta käännös- ja kirjoitustyötään tehden. Tämä kirja on 73-vuotiaana tehdyn Etelä-Amerikan-matkan päiväkirja, pohdiskeleva, havainnoiva ja runollis-filosofinen yksinpuhelu.

Kyllikki Villa vie lukijansa rahtilaivan keinuvaan aikaan ja tilaan, jossa viikonpäivät sekoittuvat, lastaamisaikataulut venyvät ja ainoa varma asia on se, että sunnuntaisin on tarjolla kanaa. Neljän kuukauden mittainen merimatka on extreme-elämys, muttei samassa mielessä kuin fyysisiä äärirajoja venyttävät seikkailulajit. Hyvin kaukana se on myös valmiiksi ohjelmoiduista, kohteeseen nopeasti kiidättävistä pakettimatkoista. Merellä on siedettävä yksinoloa ja pysähtyneisyyttä, epävarmuutta ja veden voimien arvaamattomuutta.

 Sanelukoneeseen puhuttu matkapäiväkirja täyttyy meren, sään ja laivaelämän havainnoinnista, reitti- ja aikataulusuunnitelmista, kävelyistä satamakaupungeissa, huumorin sävyttämästä itsetutkiskelusta, muistelusta sekä keskusteluista matkatovereiden ja kirjojen kanssa. Lämpimän itseironisesti Villa pohtii vanhenemista, kärsivällisyyden vaikeutta ja autuutta, lähtemisen pelottavaa houkutusta sekä "matkalla asumisen" olemusta.