Kerro kaverilleVäkivallan esittämisen kulttuurievoluutio
Väkivalta on yhtä erottamaton osa taidetta ja viihdettä kuin se on osa ihmiselämää ja yhteiskunnallista todellisuutta. Tämän toteaminen ei ole alistumista väkivallan väistämättömyydelle vaan sen tunnustamista, että väkivallan todellisuus on jotakin jonka ilmenemisen ja esittämisen muotoihin meidän on otettava kantaa kyetäksemme pitämään sen aisoissa. Väkivallan käsitteleminen taiteen ja viihteen keinoin on yksi tärkeimmistä tavoista, joilla yksilöinä ja yhteisöinä pyrimme sosiaalisesti ja psykologisesti tulemaan toimeen tämän ihmiseloon kuuluvan pelottavan elementin kanssa. Taide luotaa ihmisen tilaa, joten sen on kohdattava myös väkivallan problematiikka. Kaiken kerronnan keskeinen elementti taasen on eri tilanteiden synnyttämien, mahdollisesti hyvinkin monenlaisten tuntemusten ja niihin liittyvien usein toisensa pois sulkevien toiminnan mallien välillä valitsemisen kautta kehkeytyvä toiminta. Tätä prosessia ohjaavat vietit, tunteet, järki sekä moraaliset normit ja tuntemukset. Nämäkin juontuvat biologispohjaisista esisosiaalisista taipumuksista, kuten tarve pariutua, huolenpito poikasista, ryhmäsidonnaisuus ja sopeutuminen yhteisön hierarkiaan. Moninaisten kulttuuristen kerrostumien muovaamina nämä tekijät ovatmyös vetoavimpien tarinoiden perusaineistoa – väkivallan ohella.
Luonnossa aggressiot liittyvät lähes pelkästään välittömiin tarpeisiin: saalistamiseen, itsepuolustukseen, pariutumisen varmistamiseen ja reviirin tai materiaalisten resurssien hallintaan. Joissakin eläinyhdyskunnissa saatetaan myös käydä kamppailuja hierarkian ylläpitämiseksi, mikä usein kytkeytyy vahvasti noihin muihin lajin selviytymiseen liittyviin tekijöihin. Ihmisyhteisöissä aggressiokäyttäytyminen saattaa muotoutua huomattavasti monimutkaisemmaksi. Kulttuurin myötä laajentunut tietoisuus synnyttää toisaalta tunnun moraalisesta vastuusta, toisaalta mahdollistaa väkivaltaisen käyttäytymisen biologisesti määräytyneistä päämääristä irrallaan. Siksi kulttuurin on luotava väkivallan hallintamekanismit, jotka ovat toisaalta sosiaalisia, toisaalta psykologisia. Ne ilmenevät moraalisina näkemyksinä ihmisen vastuusta.
