Tekstinäyte
Yksin, lopultakin yksin neljännen kerroksen vessassa, housut nilkoissa, nautiskelen savukkeestani kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Vastapuhallettu savu pakenee avonaisesta ikkunasta ja minusta tuntuu, etteivät asiat niin huonosti olekaan. Tullessani aamulla virastokeskukseen tunsin iloista alkuviikon tarmoa. Viikonloppu oli takana; en näkisi Lati-fan veljenpoikia pitkään aikaan; kukoistava kotini, lempeä rakkaus, jopa kaupungin löyhkäävät valtaväylät, arki-suudestaan huolimatta kaikki tämä tuntuu paremmalta kuin perhe-elämä. Kiellot ovat yhä olemassa, mutta niin on myös ihmisen neuvokkuus. Eikä mikään ei voi estää minua polttamasta tätä savuketta suljetun oveni suojissa. Voima-suhteet ovat epätasaiset, mutta pystyn yhä taistelemaan. Juuri äsken, kun astuin hissiin, onnistuin ohittamaan kolme vekaraa ja sulkemaan oven heidän neniensä edestä. Kori oli jo matkalla ylös kun he vielä rummuttivat ovea raivoissaan siitä, että joutuisivat odottamaan tarhaan pääsyä toiset viisi minuuttia.



