"Robert Irwin on todellakin nerokas" — Guardian

"Robert Irwin sekoittelee älykkäästi itämaista kulttuuria, länsimaista teologiaa sekä seksuaalista fantasiaa, ja lopputulos on hauska." — The Times

* * *

18. KESÄKUUTA 1486

"Kairo." Dragomaani osoitti eteenpäin ilmeisen ylpeänä, vaikka kaupunki oli ollut näkyvissä nyt jo yli tunnin ajan. Yhtä kauan tietä olivat reunustaneet myös beduiinien ja turkmeenien teltat sekä satunnaiset katukauppiaiden kojut. He kulkisivat tuossa tuokiossa Bulaqin esikaupunkien halki ja astuisivat sisään al-Kantaran portista. Portin raskas ja sakaramuureilla varustettu kivityö oli huijausta tai enintään puolustuksen symboli, sillä portti ei suojannut mitään.

Muurin rapistuneet seinämät olivat pääosin hökkeliasumusten ja kauppojen peitossa, jotka kaikki nojasivat sitä vasten pysyäkseen pystyssä. Niiden takana kurkotti korkeuksia kohti kupolien, neliskulmaisten tornien sekä minareettien metsä.
"Kairo - siis oikeammin Babylon, Suuri Portto, monien porttien kaupunki, josta muhamettilaisuuden armeijat ratsastavat kristittyjen maihin kylvämään tuskaa ja kuolemaa. Siellä saraseenien Musta paavi pitää hoviaan ja punoo juoniaan kristikunnan tuhoksi, ja sieltä hän ohjaa salamurhaajiensa, kerettiläistensä ja myrkyttäjiensä armeijaa tuhotakseen meidät. Jerusalem, Akko, Famagusta — moniko kaupunki on sortunut hänen armeijoidensa edessä, ja monenko täytyy vielä sortua, ennen kuin toimitte? Kuinka monia onkaan ryöstetty Egyptiin, jossa he raatavat Faaraon ikeen alla kuin Israelin lapset? Se on pahuuden kaupunki, Paholaisen vallassa ja vahva Paholaisen mahdista, sillä monet ovat menneet Egyptiin mutta harvat ovat palanneet. Kristuksen sotilaat, me vetoamme teihin?"

Balian pohti Fra Girolamon ristiretkisaarnaa, jonka oli kuullut Ferrarassa kolme vuotta aikaisemmin. Kairo näytti rauhalliselta, kutsuvalta, ja aivan erilaiselta kuin niin monien uskonnollisten kirjoitusten ja saarnojen Verenpunainen kaupunki. Se kylpi rauhallisena myöhäisen iltapäivän keltaisessa auringossa.

Dragomaani oli nelistänyt edeltä neuvottelemaan portin edessä olevalle vartiopaikalle. Sisäänpääsymaksu perittäisiin takaisin tasapuolisesti kaikilta seurueen jäseniltä myöhemmin illalla. Ryhmä ei ollut palkannut dragomaania Aleksandriassa niinkään oppaaksi kuin neuvottelemaan ryhmän puolesta ruuasta, majoituksesta ja helvetillisen tiheään toistuvista tietulleista, sillä Aleksandriasta Kairoon johtavasta tiestä ei juurikaan ollut epäselvyyttä. Vain harvoilla seurueen jäsenistä oli minkäänlaista hajua arabian kielestä. He olivat yhyttäneet toisensa sattumalta ja päättäneet tehdä matkaa yhdessä suojautuakseen maantierosvojen ryöstelyltä ja mamelukkiviranomaisten mielivaltaisuudelta (jotka olivat hyvin pitkälle yksi ja sama asia). Pelko oli pitänyt heidät yhdessä tien päällä kolmen päivän ajan, vaikka heillä kaikilla oli hyvin erilaiset syyt tulla Kairoon.