Kerro kaverilleKun heräsin, tasanko oli jäänyt taakse. Pilvet olivat kuin veitsiä taivaankannessa, kukkuloiden rinteet jyrkkenivät ja siellä täällä näkyi viinitarhoja talojen lomassa. Lyhyen tunnelin jälkeen juna hidasti vauhtia. Ratapiha laajeni, ja näin sinisen kyltin San Pellegrino.
Juuri näin piti tapahtua. Otin matkalaukun hyllyltä ja hyvästelin nunnan. — Jumalan siunausta, hän sanoi ja hymyili lempeästi. Laskeuduin junasta ja kävelin alikulkutunnelin kautta odotushalliin. Muutama vetelehtijä, seinään nojaava laitapuolen kulkija, koira jaloissaan istuva vanha nainen. Ostin kioskista sanomalehden, San Pellegrino Oggi. Silmäilin etusivun otsikot. Kaupungin rakennushankkeita, poliitikkojen talouskytkentöjä.
Jatkoin ulos ja ylitin pienen aukion, nousin kuluneita kivirappusia ja väistin tupakansytyttimiä kaupittelevan tummaihoisen. Tulin leveän hiljaisen kadun laitaan, edessä aukiolla pulppuavan suihkulähteen yllä taivas kaartui musteensinisenä.
San Pellegrino ei ollut unta.
Pakkanen, Jukka Triesten taivas
"Parhaimmillani olin, kun lähimmäiseni oli hädässä ja minä astuin syrjään katsomaan miten hänen käy"
Sairaalavuoteessa makaava mies. New Yorkin terrori-isku. Spalenzan kellotornin rauniot. Vanhempansa hylännyt poika. Henkitoreissaan kituva avioliitto. Lopun tuntua ja unelma uudesta alusta.
Näistä aineksista Jukka Pakkanen kutoo tiheätunnelmaisen tarinan, joka on itsenäistä jatkoa hänen kiitetyille romaanilleen Hotelli Destino (1983) ja Juna San Pellegrinoon (1995).
Jukka Pakkanen (s. 1942) on helsinkiläinen kirjailija, joka tunnetaan myös Italian ystävänä ja kilpapyöräilyn ja jalkapallon asiantuntijana. Hänen eurooppalaishenkiset, usein pienimuotoiset teoksensa ovat psykologisesti jännitteisiä, runollisen riisuttuja ja tunnelmaltaan uhkaavan vangitsevia. Triesten taivas on Pakkasen yhdestoista romaani ja kaikkiaan kahdeskymmenes kaunokirjallinen teos.
"Romaani on tiheätunnelmaista, tyyliltään taitavasti rakennettua eurooppalaista kirjallisuutta, jota kohtaa Suomessa harvoin." – Tiina Stenius, Kotiliesi
"Triesten taivaasta on karsittu kaikki turha ja ylimääräinen pois. Tämä sopii erinomaisesti romaanin teemaan, etsimisen ja luopumisen vuorovaikutteisen suhteen pohtimiseen." – Hannu Vaarala, Keskisuomalainen
"Jukka Pakkanen on kirjoittanut tarinan, joka on vähäinen sivumäärältään, mutta ei sisällöltään. Vaikka tapahtumat tuntuvat ensi alkuun hyppelehtivän täysin tolkuttomasti, kutoutuu monenmonituisista langoista vihdoin kudelma, joka pitää lukijan mielenkiinnon vireillä viimeisille riveille asti" – Pertti Ernrooth, Karjalainen
"Jukka Pakkasen romaanin ydin on mielestäni siinä, miten me ihmiset saatamme uppoutua työhömme tai harrastuksiimme niin syvälle, että kadotamme läheiset ympäriltämme. (...) Samalla tavalla myös valtiot voivat kadottaa yhteytensä. Seurauksena voi olla valtavia terroritekoja, joissa toisen ylemmyys ja alistaminen kostetaan verisesti." —– Juha Pikkarainen, Yle Lapin radio
"Kirja on ohut ja pieni ja niin tiivis, ettei mahdu sormea väliin. Jukka Pakkanen osaa kertoa tarinan niin, ettei tule edes mieleen harppoa lauseita. Ne ovat samaan sekä painavia että ilmavia." — – Marjatta Ripsaluoma, Keskipohjanmaa
