Joseph Jacksonia on usein kutsuttu ”tiukaksi kurinpitäjäksi” – mikä kuulostaa viktoriaaniselta kiertoilmaisulta, kun ottaa huomioon J. Randy Taraborrellin haastattelemien perheenjäsenten ja sukulaisten kommentit, La
Toyan paljastukset (”tätä kirjaa sukulaiseni eivät halua sinun lukevan”), Michaelin julkiset lausunnot ja Josephin tylyt vastineet. ”Annoin hänelle vitsaa ja remmiä. En koskaan hakannut häntä. Hakkaaminen tarkoittaa kepillä
pieksemistä.”

Joissakin Josephin tavoissa rääkätä lapsiaan on omituisen ilkikurisia piirteitä. Hän saattoi pukea kasvoilleen aavemaisen naamarin ja pelotella lapsensa hereille: hän koputti näiden makuuhuoneen ikkunaan, teeskenteli
murtautuvansa sisään ja odotteli lasten sänkyjen vieressä, että nämä heräisivät kirkuen unestaan. Tämä tarjoaa kokonaan uuden ulottuvuuden ”Thrillerin” hirviöihin ja aavekartanoon sekä Michaelin videokosmologiassa
esiin putkahteleviin kaksoisolentoihin: hyvään Michaeliin ja demoni-Michaeliin, vapahtaja-Michaeliin ja tappaja-Michaeliin (vaikka tämä tappaakin pelastaakseen viattomia) sekä Michaeliin, joka kappaleessa
”Threatened” laulaa: ”You’re fearing me ’cause you know I’m a beast /Watchin’ you while you sleep.”

Treeneissä Joseph oli simputtava äkseeraaja. Jos yhdeltä pojista meni yksikin tanssiaskel väärin, Joseph antoi tälle selkäsaunan – ja pilkkasi tätä ja vertasi tätä halveksivasti virheettömästi tanssineeseen veljeen.
Entä missä Katherine tällöin oli? Taustalla surullisen näköisenä tai tapahtumien polttopisteessä yrittämässä tyynnytellä miestään tai lohduttamassa piestyjä lapsiaan jälkikäteen.

*******
Ja mitä me näemme? Miehen joka haluaa olla androgyyni ja rikkoa roturajat? Nerokkaan artistin joka on tarjonnut meille jännitystä ja iloa? Omapäisen julkkiksen, joka haluaa aina saada tahtonsa läpi mutta vaatii silti kaikilta ehdotonta rakkautta? Miehen, joka on pakotettu luopumaan identi-teetistään ja joka samalla kieltäytyy tunnustamasta, mistä hänen tuskansa kumpuaa? Oman peilikuvamme? Vai olion jonka olemassaoloa emme enää halua tunnustaa?

Michael Jackson puhuttelee meidän kaikkien sisäistä lastamme – ja puhuu sen puolesta.

********
 

POPIN KUNINGAS OLI LAPSI KEISARIN VAATTEISSA

Tapaus Michael Jackson kartoittaa traagisen popmuusikon tien hypnoottisesta tähdestä surulliseksi supernovaksi. Ihmelapsesta tuli ensin palvottu popalkemisti ja sitten friikki, josta ei puhuttu enää niinkään musiikin kuin oudon käytöksen ja rikosoikeudellisten ongelmien vuoksi.

Niistä huolimatta Michael Jackson vetosi ihmisiin kuolemaansa asti. Hän puhutteli kaikkien sisäistä lasta, koska säilyi ikuisesti itsekin lapsena.

Teos purkaa Michael Jacksonin myytin palasiksi ja kokoaa totuudelliset osat tavalla, joka paljastaa hänestä ihmisenä enemmän kuin aiemmin on nähty. Hämmentävä supertähti oli eksynyt pikkupoika ja omapäinen julkkis, eskapisti ja yhden miehen globaali monialakonserni, perfektionisti ja kameleontti, fashionista ja friikki, miespoika tai poikanainen.

Palkittu kriitikko Margo Jefferson erittelee terävästi popin Peter Panin lapsuutta, perheen sisäisiä ristiriitoja, muodonmuutoksia, oikeudenkäyntejä ja mutkikasta tunne-elämää. Michael Jackson ei päässyt yli lapsuuden kaipuustaan, koska joutui kasvamaan pikkuaikuiseksi ennen aikojaan. Sisarusparven muodostamalta Jackson Five -viisikolta ryövättiin lapsuus: se ei ehtinyt viettää syntymäpäiväjuhlia tai joulua eikä leikkiä tai pitää hauskaa. Sisarusten oli paiskottava jatkuvasti töitä ja vastattava kohtuuttomiin sosiaalisiin ja seksuaalisiin vaatimuksiin. Kaikki tutut aikuiset tuntuivat hyväksikäyttäjiltä, jotka piiskasivat heltymättä lapsiorjiaan.

Lapsitähtenä Michael Jackson joutui imitoimaan aikuista seksuaalisuutta, ja koko aikuisuutensa hän pyrki simuloimaan koskematonta lapsuutta. Eroottisia eleitä ryöstöviljelevä tähti kavahti todellista seksiä ja viihtyi nuorten poikien kanssa, koska säilyi itsekin sisimmältään eksyneenä esiteininä.

Tässä valossa se, että Michael Jackson myöhemmin herätti maailmanlaajuista kohua roikuttamalla vauvaansa parvekkeelta, näyttäytyy entisen lapsitähden kostona. Hän näytti tungettelijoille keskisormea: ”Te seuraatte minua, te vainoatte minua, te ette jätä minua rauhaan, te haluatte nähdä minut, te haluatte nähdä lapseni – hyvä on. Tässä on vauvani. Jos hän putoaa, se on kokonaan teidän syytänne.”

Teos valottaa kulttuuriympäristön, kuolettavan viktoriaanisen perheen, geenien ja tautien vaikutusta Jacksonin persoonaan ja elämäntapaan. Elämäkerralliset ja kulttuuriset syy-seuraussuhteet esille nostavassa kirjallisessa mosaiikissa koko Michael Jacksonin persoona ja tuotanto heräävät omalaatuisen kiehtovaan aavetanssiin. Esimerkiksi kappaleen  ”Threatened” kohta ”You're fearing me 'cause you know I'm a beast / Watchin' you while you sleep” näyttäytyy entistä kelmeämmässä valossa lukijan saadessa tietää, että kun Michael Jackson oli pieni, hänen isänsä Joseph puki toisinaan kasvoilleen aavemaisen naamarin ja pelotteli lapsensa hereille. Joseph koputti näiden makuuhuoneen ikkunaan, teeskenteli murtautuvansa sisään ja odotteli lasten sänkyjen vieressä, että nämä heräisivät kirkuen unestaan.

Michael Jackson oli ristiriitainen hahmo, joka näytti itseinhossaan alastomalta surkimukselta ja määrätietoisuudessaan yli-inhimilliseltä sankarilta. Plastiikkakirurgian ja modernin teknologian avulla hän kehitti itsestään olennon, joka ei ollut musta tai valkoinen eikä mies tai nainen. Hän vaikutti jonkinlaiselta rodulliselta ja sukupuoliselta peliltä, jonka säännöt saattoi kirjoittaa uusiksi koska tahansa. ”Michael Jackson ei matkinut mitään tuntemaamme elämänmuotoa. Hän muuttui suoraan silmiemme edessä. Hänen jokainen esiintymisensä oli harjoitus, uusintaesitys. Epäilyksiämme ei koskaan lievitetty, kysymyksiimme ei koskaan vastattu.”

Tapaus Michael Jackson kiehtoo, kauhistuttaa ja koukuttaa. Keinovaroja teatterista, absurdismista, historiasta ja psykoanalyysista ammentava kirja porautuu näennäisyyksien läpi, Jacksonin persoonallisuuden ytimeen. ”Omituisuus oli hänen haavansa. Ja se saattoi hyvin tehdä hänestä marttyyrin.”

Michael Jackson (1958–2009) oli yhdysvaltalainen popmuusikko, jonka levyjä on myyty 750 miljoonaa kappaletta ja jonka kuolemaan johtaneiden tapahtumien selvittely jatkuu edelleen. Teosta on päivitetty vuoden 2009 lopussa.

Margo Jefferson työskenteli New York Timesin vakituisena kriitikkona
1993–2006 ja sai vuonna 1995 Pulitzer-palkinnon.