Radikaali tanssinteoria politisoi liikkeen ja kysyy, onko tanssi ilman liikettä mahdollista

Miksi modernin ideaali on jatkuva liike? Millaisia poliittisia kysymyksiä tämänhetkinen tanssi- ja performanssitaide esittää? Onko tanssin ontologian pohjauduttava liikkeeseen? Usealle kielelle käännetty, esitys- ja tanssintutkimuksessa jo klassikoksi muodostunut   Tanssitaide ja liikkeen politiikka avaa kysymyksiä tanssin määrittelystä taidemuotona ja modernina ilmiönä. Kirja on sisällöltään avoimen poliittinen ja nostaa keskiöön tanssitaiteessa tapahtuneen murroksen: esteettisten muotojen teoretisoinnista on siirrytty kokonaisvaltaisempaan, monitaiteisempaan ja ontologiset kysymykset osaksi radikaalia politiikkaansa ottavaan teoriaan ja teosmuotoon.

Lepecki liikkuu teosesimerkeissään myös performanssin ja kuvataiteen puolelle. Hän käsittelee muun muassa Bruce Naumanin ja William Pope.L:n performansseja sekä Jérôme Belin, Trisha Brownin, La Ribotin, Juan Dominguezin ja Xavier LeRoyn esityksiä.

Poleeminen teos muodostui heti ilmestyttyään vuonna 2006 esittävien taiteiden tutkimuksen tiennäyttäjäksi. Kirjassa on professori Kirsi Monnin kriittinen esipuhe, joka taustoittaa Lepeckin teoriaa ja avaa suomalaiselle lukijalle, mihin teoksiin, taiteilijoihin ja esteettisiin kokonaisuuksiin modernin jälkeinen tanssin teoria kytkeytyy meillä.

Teoksen suomentaja FT Hanna Järvinen on Lepeckin entinen oppilas ja Teatterikorkeakoulun yliopistonlehtori.