Kerro kaverilleTapasin Léon ensi kerran Sadecin ja Saïn välisellä lossilla. Olin palaamassa Saigoniin täysihoitolaan ja joku, en enää muista kuka, oli ottanut minut kyytiin autoonsa yhtä aikaa Léon kanssa.
Léo oli alkuasukas, mutta hän pukeutui ranskalaisittain, puhui erinomaista ranskaa, oli vasta palannut Pariisista. En ollut täyttänyt viittätoista, olin ollut Ranskassa vain ihan pienenä, mielestäni Léo oli oikein tyylikäs. Hänellä oli iso timanttisormus ja tussah-silkkinen puku.
En ollut ikinä nähnyt moista timanttia muilla kuin ihmisillä jotka eivät olleet siihen mennessä panneet minua merkille, ja veljeni taas pukeutuivat valkoiseen puuvillaan. Varallisuutemme huomioon ottaen minun oli kutakuinkin mahdoton kuvitella, että he jonain päivänä voisivat käyttää raakasilkkisiä pukuja.
Léo sanoi minulle että olin sievä tyttö.
"Tunnetteko Pariisia?"
Punastuin sanoessani etten tuntenut. Hän tunsi Pariisin. Hän asui Sadecissa. Vasta silloin sain kuulla, että Sadecissa asui joku joka tunsi Pariisin. Léo liehitteli minua ja olin ihastuksesta suunniltani.
Tohtori jätti minut Saïn täysihoitolaan ja Léon onnistui sanoa että "me tapaisimme vielä". Olin käsittänyt että hän oli tavattoman rikas ja olin aivan häikäistynyt. Olin niin järkyttynyt ja epävarma etten vastannut Léolle mitään. Palasin neiti C:n luo jossa olin täysihoidossa kolmen muun ihmisen, kahden opettajan ja minua kaksi vuotta nuoremman Colette-nimisen tytön kanssa.
