Kerro kaverille
Baarissa oli hämärää, verhot oli vedetty kiinni ja valo tuli vain tiskin takaa. Seurasin Katrin kättä, joka otti kahvikupin. Sen liikkeessä oli jotain sellaista, mikä puristi sydäntä kuin kuumalla pehmeällä tassulla. Pitkät sormet, kapea kämmen, pronssinen Kalevala-sormus ja rannerengas. Rannekorussa oli pieniä riipuksia, jotka helähtivät, kun Katri laski kupin pöydälle ja otti konjakkilasin. Ojensin käteni ja kosketin hänen sormiaan. Konjakki antoi rohkeutta. Silmiin katsominen oli vaikeampaa kuin sänkyyn meneminen. Katrin lämmin käsi värähteli kämmeneni alla. Hyväilin hänen sormiaan, silittelin rannetta, koskettelin kynnenreunoja, seurasin sormellani suonia käden selkämyksessä. Katrin silmät kostuivat. Me rakastelimme julkisesti. Päätä huimasi, join konjakkini päästämättä Katrin kättä. Tämä nainen tässä.
”Mennään”, sanoin.
Nousimme irrottamatta katsetta toisistamme. Minun tuolini kaatui.
Passivirastossa oli taas jonoa, mutta nyt se ei haitannut enää. Istuimme juhlallisessa hiljaisuudessa vierekkäin ja hymyilimme vastakkaiselle seinälle. Vuoromme tuli, graždanka rekisteröitiin, viisumiin iskettiin leima, ja olimme taas parkkipaikalla, sateessa. Istuimme autoon, vesi valui tuulilasia pitkin kiemurtelevina noroina, ikkunat hiestyivät sisältä päin, olimme kuin avaruudessa tai meren pohjassa.
Puristin rattia molemmin käsin ja sanoin:
”Tuletko vaimokseni.”
