Kerro kaverille"Kun saapuu öiseen aikaan erään pikkukylän torille — me tulemme kutsumaan Kükenstadtiksi tuota kylää, joka sijaitsee Ala-Saksassa, jos talojen rakennustavasta ja toria ympäröivien liikkeiden kylteistä voi jotakin päätellä - elämänmeno on siellä kuten tuollaisille kylille keskiyön jälkeen on ominaista. Kaikki on niin ihmeen rauhallista, että mieleen tulee makuusali tottelevaisten lasten kesäleirillä. Jokainen talo on omalla paikallaan yö vedettynä ylös katonreunaan asti, ja kuiskuttelu päivän huolista ja seikkailuista on vaiennut. Pieni poika sateenvarjoineen on liittänyt kylän valtakuntaansa.
Mutta vaikka poika onkin jatkanut viikinkiretkeään lännentietä eteenpäin, hän ei ole jättänyt Kükenstadtin kyläpahasta unen arvaamattomuuden armoille: keskellä toria seisoo patsas vartioimassa kyläläisiä. Patsas esittää kananpoikaa: kananpoika on täydessä vauhdissa leuka työntyneenä eteenpäin, pää kurottuneena kohti taivasta ja nokka ammollaan. Siiventyngät ojentuvat levitettyinä sen kyljistä, ja sininen kuu peilautuu mustasta marmorista kuin yövalo, joka on jätetty palamaan pimeää pelkäävää lasta varten. Kylä on nimetty tämän kananpojan mukaan. Kananpoika on hädin tuskin seitsemän kertaa suurempi kuin elävä kananpoika, mikä ei ole kovin paljon, mutta pienuudestaan huolimatta se turvaa Kükenstadtin asukkaille rauhallisemman unen kuin useimmat suurkaupunkien pyhimykset kykenevät tarjoamaan omille suojateilleen: nukkujien sydämissä elää muisto siitä, kuinka kananpoika pelasti heidän esi-isänsä hirvittävältä berserkiltä, joka aikojen alussa riehui mantereella kiduttaen hengiltä kaiken tielleen osuvan.
Ja jos elämäntarinani ei sattuisi alkamaan juuri tässä
kylässä, joka saa kiittää uteliasta kananpoikaa olemassaolostaan,
niin, jos elämäntarinani ei alkaisi kolmikerroksisessa
talossa tämän torin laidalla, me hiipisimme ulos makuusali
Kükenstadtista ja sulkisimme oven hiljaa perässämme."
"Talosta kantautuu voihkaisuja, sen voivat erottaa ne,
joilla on korvaa taloille. Eivätkä nuo voihkaisut suinkaan ole
sairaiden ja piinattujen valitusta, vaan suurimman autuuden
tuskaista voihketta, tyydyttymisen ääntä; huokaus, joka seuraa
kun kaulaan purraan ja pyrstöön tartutaan lujaa."
"Talo on siis porttola?"
"Köynnöskasvi peittää talon julkisivua, mutta kiertää
ikkunat ja ulko-oven yläpuolella olevan kyltin: GASTHOF
VRIESLANDER. Kasvi on niin pahasti solmussa räystään
alla, että näyttää kuin se aikoisi kohottaa katon paikoiltaan."
"Nosta katto pois paikoiltaan! Tahtoisin nähdä sisään,
tahtoisin nähdä ne voihkijat..."
"Tämä ei ole enää ilotalo, vaan tavallinen majatalo, jota
pitää kunniallinen pariskunta. He lopettivat viljelyn ja antoivat
maansa jäädä moottoritien alle. Eivät he maasta suurta
korvausta saaneet, mutta Jumala ja onni olivat heidän puolellaan,
ja he ostivat tämän synninpesän hyvään hintaan aikana,
jona puolue paransi kansalaisten siveellisyyden tasoa."
