DRAG ENNEN DRAGIA: kurkistus historian vaatekaappeihin

Dragin historia limittyy yhteen homo-, lesbo- ja transyhteisöjen ja näiden alakulttuurien historian kanssa. Dragia tuskin olisi ilman niitä naisellisen homomiehen ja miehekkään lesbonaisen stereotypioita, jotka näkyivät selvinä jo 1800-luvun puolella ja jotka elävät yhä ainakin valtaväestön mielikuvituksessa. Stereotypiat taas eivät yleensä synny aivan tyhjästä. Draghahmot ovat aina kertoneet jotain myös tekijöidensä yhteisöllisestä itseironiasta ja sisäpiirihuumorista.

Dragin historia on kuitenkin osa paljon laajempaa kokonaisuutta. Se on piiloutunut kirjastojen ja arkistojen hyllyille muun muassa ravintolakulttuurin ja kuplettiviihteen historiaa, menneiden vuosisatojen arkea ja juhlaa sekä sotahistoriaa kuvaaviin kirjoihin ja kortistoihin.

Nykyään dragia tekevät monet ammattinäyttelijät ja -laulajat seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Tai mitä nyt kukin dragilla tarkoittaa: ovatko Piukat paikat-musikaalin hameroolit dragia? Entä se, jos ammattinäyttelijä näyttelee dragartistiroolia suuren teatterin lavalla?

Aina drag ei toisaalta ole lainkaan estraditaidetta – ja osa kuningattarista ja kuninkaista pukeutuu toisen sukupuolen vaatteisiin myös siviilielämässään. Tosiasiassa näin on kyllä ollut ennenkin. Drag on tarjonnut sosiaalisesti hyväksytyn tavan ylittää sukupuolirajoja silloin, kun noiden rajojen rikkominen kadulla on vienyt ihmisiä vankilaan. Ala onkin houkutellut alusta asti myös ihmisiä, joista toisen sukupuolen vaatteet tuntuvat nimenomaan omilta. Heteromiehet taas ryhtyivät sovittelemaan peruukkeja heti kun uusi viihdytysmuoto alkoi näyttää valtamediaa kiinnostavalta ja taloudellisesti kannattavalta.

Toisen sukupuolen vaatteisiin pukeutuminen teatterin lavalla on tietenkin paljon vanhempi ilmiö kuin dragviihde tai nykyisen kaltainen homoyhteisöllisyys. Tietyssä mielessä koko teatterin pitkä historia on myös dragin historiaa, ja on tulkintakysymys, missä vaiheessa drag voidaan erottaa omaksi, erilliseksi lajikseen muiden esittävän taiteen muotojen joukosta.

Tässä kirjassa suhtaudutaan dragiin avarakatseisesti ja liikutaan välillä tietoisesti myös harmailla alueilla – jotka nekin tosin ovat dragista puhuttaessa varsin värikkäitä. Ensimmäinen luku on utelias tutkimusmatka hämärän rajamaille, dragin esihistoriaan.