Tekstinäyte

Keinoista riippumatta tärkeintä taiteessa on tarina, sanottava. Moni ajattelee, että tämä asia unohtui abstraktissa taiteessa. Minusta sanottava ei itse asiassa päässyt unohtumaan. Abstrakti teos on vain toisenlainen kertomus. Abstraktin maalauksen äärellä vastaanottaja ikään kuin palaa kysymykseen lukemattomista mahdollisuuksista ja tarinoista. Tekijän kannalta vapaus on rajallinen alue, jonka sisällä pyrin työskentelemään. Oma työni maalauksen ja kuvien suhteen on ollut kulkemista edestakaisin empimisen ja paluun välillä. Se on ollut edestakaista liikettä maalauksen ja kuvan välillä. Tästä, vähintäänkin, on tullut yksi teema työskentelylleni. Rinnalle on tullut muita teemoja, esimerkiksi kirjoituksen ja kuvattoman maalauksen symbolisen ja ikonisen merkityksenannon erot ja yhtymäkohdat, ylipäätään tiedon ja tekemisen suhde taiteessa.

Ateljee on eräällä tavalla hämärä paikka. Epäselvyys tosin lienee itse asiassa estetiikan ehto. Epäselviä asioita on paljon: esimerkiksi suhteeni annettuun materiaaliseen perinteeseen, maalauksen maailmaan sellaisena kuin se jäsentyy ateljeessa väriaineineen ja maalausalustoineen, maalauksen tilaan, ja ennen kaikkea jo tehtyyn työhön, keskeneräisiin maalauksiin — ja jo viisisataa vuotta valmiina olleisiin teoksiin. Lisäksi niin moni asia on tulemisensa tilassa: kuin seinää rakentaisi, siivoaisi huonettaan tai tekisi monta ruokalajia vaativan aterian. Ateljeessa kysyy itseltään, miksi ylipäätään pitäisi tehdä kuva — merkityksiä ja kokemuksia syntyy maalauksen keinoin silloinkin kun kuvat on hylätty.