Kerro kaverille
Tekstinäyte
Olen ajatellut että lauluntekijä on kuin kirvesmies joka istuu vieraassa talossa. Hän katselee seiniä ja kattoja, listoja ja parkettia, keittiön kaapinovia. Miten ne on tehty? Mistä irvistää? Hölmöt ratkaisut saavat ammattilaisen nauramaan, ovelat uteliaaksi.
Lauluntekijä katselee ympärilleen ja näkee laulujen aiheita. Tuosta lohkeaa, ja tuosta. Läheskään aina ei lohkea. Paljon on maailmassa ihmisen ympärillä horisonttia jossa ei ole särmää, tai sanoisiko niin, että aina ei vaan näe. Pitäisi osata katsoa asioiden ja yhteyksien taakse. Katsoa tarkemmin. Jos minulta kysyttäisiin työni mottoa, sanoisin että se on yritystä katsoa tarkemmin. Nämä ovat nyt ylväitä sanoja, ylpeitä tuntoja mitä tässä kuvailen. Useimmiten, mitä tulee tarkemmin katsomiseen, sitä ei muista tai ei osaa. Tai jos osaa, niin puuttuu jotain olennaista: omakohtainen kokemus. Katse horisontin takana ja oma perse tulessa syntyvät parhaat laulut. "Meitä jyrätään" -idean näkemiseen tarvittiin oma vastasyntynyt lapsi. Kovin jäisi leipä lyhyeksi, jos joka laululle pitäisi ihmislapsi pusata.
Käväisin viime perjantaina rakennusfi rman pikkujoulukeikalla. Kapakan pihamaalla patologisen juopunut raksalainen potki seiniä. Yritin hiippailla ohi huomaamatta, mutta eiköhän mies kääntynyt minuun päin ja jäi tuijottamaan. Katsoi oikein tarkasti. Ja totesi: painu sinäkin Hanhiniemi siitä helvettiin!
