80-vuotias puolalaisrunoilija Wislawa Szymborska on julkaissut vain vajaat 250 runoa. Hänen kohdallaan sanonta "laatu on määrää tärkeämpi" pitää todellakin paikkansa jos missä. Krakovassa asuva, julkisuutta kaihtava Szymborska palkittiin vuonna 1996 kirjallisuuden Nobel-palkinnolla.
Kokoelma sisältää nimensä mukaisesti sata Szymborskan runoa. Runot on valittu siten, että ne ovat mahdollisimman edustava otos runoilijan tähänastisesta tuotannosta. Kokoelman ovat suomentaneet Martti Puukko ja Jarkko Laine.
"Kokoelma on odotettu ja onnistunut uutuus, jonka kustantaminen on Liken meriittilistan komistuksena vielä pitkään. Szymborskalla ja tällä kokoelmalla on sijansa runouden tähtitaivaalla."
- Karjalainen
"Szymborskan runoille on tyypillistä loppuun asti hiottu yksinkertaisuus, yllättävät kielikuvat ja näkökulmat, ja ne ovat lyhyitä kompakteja kokonaisuuksia."
- Olli Mäkinen, Pohjalainen
"Puolalaislyyrikon sanat ovat lempeää lohdutusta, seestynyttä viisautta ja ilkikurista huumorintajua."
- Vihreä Lanka
"Szymborskan runoissa piirtyvät kuviksi niin hämäävän helposti kaikki sekin mitä en tiennyt ajattelevani elämästä, unesta, rakkaudesta ja kuolemasta."
- Saara Cantell, Voima-lehti
"Kokoelma on kuin elämä itse. Wislawa Szymborska on antanut sille viisaat kasvot."
- Saara Harju, Etelä-Suomen Sanomat
"Valikoima Szymborskan runoja on kauttaaltaan onnistunut. Szymborska kirjoittaa niin arkisesti ja ymmärrettävästi, etteivät kiihkeimmät elitistit sitä varmasti ymmärrä."
- Juho Leppänen, Uusi nainen
"Szymborskan runoutta voisi nimittäin kutsua yleisinhimilliseksi, koska sen pohjavirtana kulkee koko ajan ihmisen kärsimyksen ymmärtäminen ja siihen eläytyminen."
- Markus Jääskeläinen, Turun Sanomat
Tekstinäyte:
***
YLLÄTTÄVÄ TAPAAMINEN
Olemme liioittelevan kohteliaita toisillemme,
väitämme, että on mukava tavata näiden kaikkien vuosien jälkeen.
Tiikerimme juovat maitoa.
Haukkamme vetävät kynnet sisään.
Haimme hukkuvat veteen.
Sutemme haukottelevat avoimen häkin edessä
Käärmeemme ovat kuluttaneet salamansa,
apinamme innoituksensa, riikinkukkomme sulkansa.
Lepakot ovat lentäneet pois hiuksistamme jo kauan sitten.
Vaikenemme kesken lauseen
avuttomasti hymyillen.
Ihmisemme
eivät osaa puhua toisilleen.