Venäläiskirjailijoiden näkemyksiä omasta tuotannostaan ja neuvostokirjallisuudesta.

"Kirjailijakaan ei kirjoita kirjaa sanoakseen jotain uutta. Se on hänelle samanlainen toiminto kuin hämähäkille on seitin tuottaminen." – Viktor Pelevin

Kirjallisuuden tutkija Kristina Rotkirch haastatteli 11 venäläistä nykykirjailijaa heidän tavastaan kirjoittaa, suhteestaan neuvostokirjallisuuteen ja tuotantonsa vaiheista.

Boris Akunin kirjoittaa menestysdekkareita 1800-luvulta ja fantastisesta nykyajasta, jossa Venäjä on keisarikunta hallitsijoinaan Boris Jeltsin ja Vladimir Putin. Viktor Pelevin ja Vladimir Sorokin ovat herättäneet huomiota postmoderneilla ja anarkistisilla parodioillaan Neuvostoliitosta. Heidät tunnetaan myös lännessä.
Merkittävä näytelmäkirjailija ja novellisti Ljudmila Petruševskaja kuvaa tiensä oppositiokirjailijaksi sekä hauskasti että valaisevasti. Kirjailija Aleksei Tolstoin pojantytär Tatjana Tolstaja on opettanut kirjallisuutta USA:ssa, juontanut talk show’ta Venäjällä ja kirjoittanut ironista proosaa ja kolumneja.

Ljudmila Ulitskaja kuvaa laitapuolen kulkijoita, kansallisten vähemmistöjen elämää ja venäjänkielisiä emigrantteja. Nina Sadur on lännessä vähemmän tunnettu siperialainen näytelmäkirjailija ja prosaisti.
Juri Mamlejev ja Eduard Limonov ovat joukon vanhimmat ja tunnetuimmat dissidentit. He ovat tuottaneet anarkistisia maanalaisia tekstejä, ja heidät karkotettiin 1970-luvulla ulkomaille. Nyt Mamleev on arvostettu pienten piirien kirjailija ja runoilija Limonov aktiivinen oppositiopoliitikko, joka osallistuu toimintaan vankiloiden väkivaltaa vastaan.