Kerro kaverilleMaria voi katsella rakosesta kaikkia Krafftin liikkeitä: tämä sulkee kansion, nousee, laskee kansion tuolille, kävelee muutaman askeleen lähemmäs irrottamatta katsettaan ulkohuoneesta;
Mariasta tuntuu kuin rako seinässä kasvaisi liian suureksi peittääkseen hänet. Yhtäkkiä Krafft muistaa majakan ja sen että häntä kenties katsellaan kiikarilla;
silloin hän kääntyy ja menee pohjoisseinän taakse, pois näköpiiristä,
mutta ei pois Marian näköpiiristä, ja silloin Maria tulee ulkohuoneesta, panee hakasen ulkopuolelta kiinni, on olevinaan kuin ei näkisi miestä,
sillä hän ei unohda koskaan majakkaa, aina kunnes majakka on jäänyt kokonaan katon taakse ja hän on varma siitä että he ovat kahden, tosin kovin kaukana toisistaan, vähintään viisikymmentä metriä erottaa heidät;
silloin hän kääntyy katsomaan Krafftia ja kohottaa kättään ja Krafft vastaa tervehdykseen.
Majakanvartija on laskenut kiikarin. Hän empii hetken ja lähtee sitten laskeutumaan pitkiä portaita. Kun Maria kuulee tämän tulevan, hän panee ämpärin tiskipöydän alle ja avaa hanan. Mardon menee ruokakomerolle, avaa oven ja ottaa pullon olutta.
Sen kuin vain, ajattelee Maria ylimielisesti ja kätkee hymynsä, tee mitä haluat.
