Loppusointu on räpissä kaikki kaikessa. 'Helismaan' täytyy olla kohdallaan. Räppi on sanaleikkiä, mutta tekijä ottaa sen vakavasti. Räppi on alter egoja ja isoja egoja.
Tähän liittyy olennaisesti tietty omanarvontunto. Jokainen MC on omasta mielestään paras! Se on hiphopin eteenpäin vievä voima ja räplyriikan kehityksen ehto.
Räplyriikka voi olla arkista ja puheenomaista tai hyvinkin syvällistä ja runollista. Joku oksentaa synkkää urbaania inhorealismia, toinen naurattaa naisia. Viihdyttäjä burnaa muut rustaamalla hauskimman iskulinjan.
Käsitteet, slangi-ilmaisut ja sivistyssanat ovat räppärin lyyrisiä aseita. MC rakentaa jännitettä rivi riviltä, paiskoen kielikuvia kuin tiiliä laastiin. Räpissä median ajankohtaisaiheesta, baaripöydän letkautuksesta tai tuotteen mainossloganista tulee modernin loitsun rakennusaine. Hiphop on paikka- ja kulttuurisidonnaista. Räp-teksti on täten aina aikansa kuva. Hetken kokemuksen tiukka analyysi.
Tekstit syntyvät tiedostetun ja tiedostamattoman hitsauspisteessä. MC havainnoi ympäristöään. Räppi on jatkuvaa itsetutkiskelua. Vitutus ja turhautuminen on terapeuttista sylkeä ulos.
MC voi kirjoittaa yhtä intohimoisesti autoista, aseistakieltäytymisestä tai kaljan kittaamisesta. Mikään aihe ei ole räplyriikalle vieras. Joskus teksti syntyy silkasta sanoilla kikkailusta.
Lopputulos voi olla smoothia ja viihdyttävää tai hektistä ja aggressiivista.



