Kaikki alkoi Gunder Jomannin matkasta. Gunder matkustiaina Intiaan asti löytääkseen vaimon. Kun ihmiset kyselivät,hän ei sanonut, että juuri se oli hänen aikomuksenaan. Häntuskin tunnusti sitä itselleenkään. Tarkoituksena oli katsellavähän maailmaa, hän selitti, kun kollegat kyselivät. Mikä valtava hyppy tuntemattomaan! Hän ei koskaan pitänyt ääntäitsestään. Hän ei juuri koskaan käynyt ulkona, ei tullut edespikkujouluihin, häntä kiinnostivat vain talo ja puutarha jaauto. Ei hänellä koskaan ollut edes naista, sikäli kuin kukaantiesi. Gunder ei välittänyt juoruista. Hän oli itse asiassa määrätietoinen mies. Hidas tosin, mutta saavutti päämääränsä melua pitämättä. Hän otti ajan avukseen. Ollessaan viidenkymmenen hän istui iltaisin selailemassa kirjaa, jonka oli saanutpikkusisareltaan Marielta. Maailman kansat. Koska hän eimilloinkaan liikkunut missään, ei muuten kuin kotoa työpaikalle, pieneen ja vakaaseen yritykseen, joka myi maatalouskoneita, ja töistä kotiin, Marie piti huolen, että hän sai ainakin katsella kuvia kaikesta siitä, mitä oli muualla. Gunder lukija selaili. Intia kiinnosti häntä eniten. Kauniit naiset, joidenotsassa oli punainen piste. Maalatut silmät ja arvoituksellisethymyt. Yksi heistä katsoi häntä kirjasta, ja hän uppoutui välittömästi suloisiin unelmiin. Kukaan ei unelmoinut kuinGunder. Hän sulki silmänsä ja liiteli toisaalle. Nainen oli höyhenenkevyt punaisessa puvussaan. Silmät olivat syvät ja tummat kuin mustaa lasia. Hiukset oli piilotettu kullalla kirjaillun huivin alle. Hän oli tuijottanut kuvaa kuukausikaupalla.Hänelle oli päivänselvää, että hän halusi intialaisen vaimon.Ei siksi, että hän olisi halunnut tottelevaisen ja uhrautuvannaisen, vaan koska hän halusi naisen, jota voisi kantaa sylissään. Norjalaiset naiset eivät halunneet, että heitä kannetaan.Oikeastaan hän ei ollut koskaan ymmärtänyt heitä, ei ollutkäsittänyt, mitä he oikein halusivat. Sillä häneltä ei puuttunut mitään, niin hän itse ajatteli. Hänellä oli tila ja maata ja auto ja työpaikka, ja hänen keittiönsä oli hyvin varustettu.Kylpyhuoneessa oli lattialämmitys, oli televisio ja videot. Pesukone ja kuivausrumpu, astianpesukone ja mikroaaltouuni,hyvää tahtoa ja rahaa pankkitilillä. Gunder kyllä käsitti, ettäoli muita, vaikeatajuisempiakin tekijöitä, jotka määräsivät, miten rakkauselämä onnistuu, ei hän sentään tyhmä ollut. Seei kuitenkaan juuri auttanut, ne kun eivät olleet asioita, joitasaattoi opetella tai ostaa. Kyllä sinun aikasi koittaa, äiti sanoi aina, kun hän makasi ja kuoli hitaasti suureen sairaalavuoteeseensa. Isä oli jo poissa. Gunder oli kasvanut kahdennaisen kanssa, äidin ja Marie-sisaren. Kun äiti oli seitsemänkymmenen, hänen aivoihinsa tuli kasvain, eikä hän ollut enääpitkiin aikoihin ollut oma itsensä. Silloin Gunder odotti kärsivällisesti, että äidistä tulisi jälleen se, jonka hän tunsi ja jotarakasti. Aikasi koittaa. Sinä olet hyvä poika, Gunder. Jonain kauniina päivänä luoksesi saapuu nainen.

Ketään ei kuitenkaan saapunut. Siksi hän varasi matkanIntiaan. Hän tiesi, että maa oli köyhä. Ehkä hän löytäisi naisen, jolla ei olisi varaa torjua tarjousta lähteä hänen kanssaanNorjaan, tähän kauniiseen taloon, jonka hän omisti. Naisenperhe voisi halutessaan tulla vierailulle hänen laskuunsa. Hänei erottaisi perheenjäseniä toisistaan. Ja jos nainen uskoisi johonkin monimutkaiseen uskontoon, hän ei taatusti estäisi tätäseuraamasta uskoaan. Hän oli harvinaisen kärsivällinen. Kunhan hän vain löytäisi naisen!

Suomentanut Tarja Teva