Thalia Ng tunsi painonsa kasvavan, kun hissi kiiti alaspäin habitaatin telakointinavalta kehälle johtavan onton puolan sisällä. Hän antoi kehonsa ajelehtia lattialle ja yritti arvioida kohtaa, jossa paine saavuttaisi tavanomaisen yhden geen voiman. Thalia toivoi, ettei tämä olisi niitä habitaatteja, joissa haluttiin välttämättä ylläpitää puritaanisen korkeaa painovoimaa, ikään kuin olisi ollut jotenkin moraalisesti ylentävää hoiperrella ympäriinsä kahden geen puristuksessa. Vyö piiskansiimoineen ja äänestysytimen analyysityökaluineen painoi jo raskaana hänen lantiollaan.
"Thalia", Dreyfus sanoi hiljaa hissin hidastuessa ja pysähtyessä, "älä näytä noin hermostuneelta." Thalia kiskoi tunikansa helmaa alemmaksi.
"Anteeksi, sir." "Pärjäät kyllä hienosti."
"Olisipa ollut enemmän aikaa, sir. Siis aikaa lukea taustatietoa Perigalin Huoneesta."
"Sait tiedon määränpäästämme heti kun olimme lähteneet Soti- sovasta."
"Siitä on vain tunti, sir." Dreyfus katsoi häntä lerppuva vasen silmäluomi lähes ummessa.
"Mikä on pikalukuindeksisi?"
"Kolme, sir. Ei poikkeuksellinen." Dreyfus siemaisi kahvia kuplasta, jonka hän oli tuonut mukanaan aluksesta. Thalia oli loihtinut sen hänelle: mustaa kuin terva, juuri sellaista, mistä tyttö tiesi pomonsa pitävän.
"Kaipa se tosiaan oli aika pitkä yhteenvetotiedosto."
"Yli tuhat kappaletta, sir."
"No, sinun ei tarvitse tietää mitään sellaista, mitä ei olisi käsitelty valmennuksessa."
"Toivottavasti. Silti, en voinut olla huomaamatta…"
"Mitä?" Dreyfus kysyi laimeasti.
"Teidän nimenne esiintyy yhteenvedossa tavan takaa, sir."
"Olemme törmänneet Caitlin Perigalin kanssa toisiimme varsin usein." Dreyfus hymyili tiukasti.
"Mistä hän varmaan pian muistuttaa minua."
"Siihen voit luottaa", sanoi Sparver, lukituspartion toinen apulaiskenttäprefekti. Dreyfus laski paksut sormensa Thalian olkapäälle.
"Muista vain, että olet täällä yhtä tehtävää varten — keräämässä todisteita. Kaikki muut mahdolliset häiriötekijät ovat Sparverin ja minun heiniä."

Kun hissin ovet taipuivat auki, kuumuuden ja kosteuden hyöky tuntui lujalta ja märältä iskulta vasten kasvoja. Vesihöyryä pyörteili ilmassa niin kauas kuin Thalia pystyi näkemään. He seisoivat renkaan kehään louhitun suunnattoman suuren luolan suulla. Suuri osa näkymästä koostui taitavasti eri tasoille rakennetuista vesialtaista, joita yhdisti toisiinsa mutkikas verkosto kouruja ja sulkuportteja. Ihmiset kylpivät, uivat ja leikkivät vedessä. Useimmat olivat alasti. Jotkut olivat muokkaamattomia ihmisiä, toiset hyvin kaukana siitä. Eräät sileät, määrätietoiset hahmot eivät välttämättä olleet ihmisiä lainkaan.

Dreyfus kaivoi taskustaan isokokoiset lasit ja pyyhki tummiin linsseihin syntyneen huurun hihaansa. Thalia noudatti hänen esimerkkiään, nosti omat lasinsa silmilleen ja pani merkille havaitsemansa muutokset. Monet alastomilta näyttäneet ihmiset olivat nyt naamioituneita tai vaatetettuja, tai ainakin osittain piiloutuneet liikkuvien väripaasien taakse tai kangastuksellisiin höyhenpukuihin. Jotkut olivat muuttaneet kokoaan ja muotoaan. Muutama oli jopa muuttunut näkymättömäksi, vaikka varjoissa erottui ääriviivojen häilähdyksiä vihjeenä heidän läsnäolostaan. Altaiden yläpuolella kaartui hohtavia, haarautuvia rakennelmia — Thalia ei osannut sanoa, olivatko ne veistoksia vai jonkinlaista käynnissä olevaan abstraktiopeliin liittyvä visuaalista dataa.
"Nyt on vuorossa tervetulotoivotus", Dreyfus sanoi. Jokin käveli heitä kohti pitkin kylpyaltaiden välissä kiemurtelevaa kuivaa polkua. Muodokkaat, verkkosukkiin puetut naisen sää ret kohosivat kannattelemaan laakeaa tarjotinta, jolle oli aseteltu drinkkilaseja. Korkeat korot napsuivat rauhallisesti jalkojen astellessa vuorokäyntiä neuroottisen täsmällisesti. Tarjottimella oleva neste ei hölskynyt lainkaan. Thalian käsi siirtyi vyölle.
"Rauha", Dreyfus henkäisi.

Palvelija pysähtyi heidän eteensä.
"Tervetuloa Perigalin Huoneeseen, prefektit", se sanoi kimakalla äänellä.
"Maistuisiko drinkki?" "
Kiitos", Thalia vastasi,
"mutta meidän pitäisi —" Dreyfus laski kahvikuplan alas ja ojensi kätensä tarjottimen ylle.
"Mitä suosittelet?"
"Punainen on kelvollista."
"Siis punaista." Hän otti lasin ja kohotti sen huulilleen juuri niin lähelle, että pystyi nuuhkimaan aromia. Thalia otti itselleen lasin. Vain Sparver pidättäytyi — hänen aineenvaihduntansa ei sietänyt alkoholia.
"Olkaa hyvät ja seuratkaa minua. Saatan teidät matriarkan luo." He seurasivat sääriä luolan halki altaiden ympäri. Jos heidän tulonsa olikin sujunut näennäisen huomaamattomasti, se ylellisyys oli nyt mennyttä. Thalia tunsi, kuinka heidän läsnäolonsa synnyttämä levoton tarkkailumieliala sai hänen niskakarvansa pörhistymään.

He kapusivat eräälle korkeimmalla sijaitsevista altaista, jossa neljä koristekalaa oksensi vettä ammottavista suistaan. Vedessä kellui kolme aikuista, jotka olivat rintaan saakka parfymoidun vaahdon peitossa; kaksi miestä ja kolmantena Caitlin Perigal, jonka kasvot olivat tutut yhteenvetotiedostosta. Hänen lihaksikkaat hartiansa ja olkavartensa kapenivat eleganteiksi, räpylöillä varustetuiksi käsiksi, joiden sormien kynnet olivat myrkynvihreät. Riikinkukon sulka koristi hänen hiuksiaan. Hänen päänsä ympärillä pörisi vihreitä nymfejä ja satyyreita.
"Prefektit", hän sanoi kaikella suprajuoksevan heliumin lämmöllä.