Kerro kaverilleMoi tyypit,
tervetuloa vaahtopäiden vietäväksi!
Keikkaelämä on kuin merillä olemista. Molemmista tulee mieleen toisaalta vapaus ja toisaalta ne, jotka odottavat kotona. Molemmissa on oma kipeytensä: samalla kun veri vetää yhä uusiin satamiin, kaipaa kotiin, ja kotona taas kaipaa kiertolaiselämää. Veden varaan -levy käsittelee näitä unelmia ja haikeutta, ja myös sen jälkeisellä rundilla mukana olleen Kalle Björklidin kuvat kommentoivat niitä. Unelmia: hetkiä, jolloin esiintyjät ja yleisö unohtavat itsensä ja syntyy uusi elementti. Haikeutta: sitä, että samalla kun uusia ovia avautuu, vanhoja sulkeutuu.
Välillä mietimme, että olemme hulluja, kun olemme valinneet tällaisen elämäntavan. Keikalla muistamme, että meidän on pakko tehdä tätä. Että muuten kuolemme.
Vuonna 2010 PMMP:n yhteishenki on ollut – jos mahdollista – parempi kuin ikinä. Kiertäminen lasten kanssa on hitsannut porukkamme entistäkin vastuuntuntoisemmaksi ja tiiviimmäksi yksiköksi. Kuluneena kesänä meillä on ollut isommat yleisöt kuin ehkä koskaan. Ilmeisesti on hyvä kiertää pitkään, niin että mattimyöhäisetkin ehtivät omaksua uudet biisit. Meininki on ollut huipuin sitten breikkaamisen. Saamme yleisöstä joka ilta niin paljon virtaa, että aamulla elämä voittaa, vaikka takana olisi vain parin tunnin yöunet.
Kalle Björklidin kuvat kertovat rockbändin kiertue-elämästä enemmän kuin kaikki maailman sanat. On vaikeaa selittää omille ystävilleenkään, miten omituinen yhdistelmä yksinäisyyttä ja rakkaudentäyteistä yhteisöllisyyttä rundielämä on. Mitä kaikkea silmien ohi vilistää. Me bändin jäsenet olemme ikään kuin kaikessa rauhassa omassa kuplassamme täyden kaaoksen keskellä.
Kiertue-elämä ei ole pelkkää ilotulitusta ja sekoilua, ja Kallen kuvista näkyvät myös siihen kuuluvat syrjään vetäytymisen hetket. Yleensä kukaan muu kuin bändin oma porukka ei näe takahuoneita, halleja, hotelleja, bussimatkoja, matkalaukkuja, venyttelyä, hiljaisuutta, yksinäisyyttä. Glamouria on aina vain keikalla syntyvä illuusio ja epätodellinen settilistan mittainen hetki, ei oikein mikään muu. Kalle on ensimmäinen, jonka olemme päästäneet näin lähelle.
Kun Kalle hyppäsi kiertuekaravaaniimme, Miran synnytyksestä oli vain kaksi viikkoa eikä itsetunto ollut ulkonäön suhteen huipussaan, mutta eipähän ainakaan ollut aikaa poseerata. Kuvissa näkyy lavalla loistava energiapommi, jonka väsymys paljastuu vasta takahuoneessa. Kalle esitteli otoksiaan meille usein kiertuebussissa, ja huomasimme, miten mahtavaa oli saada niiden kautta ulkopuolisen perspektiivi koko hommaan. Taiteellisen visionääriytensä vuoksi Kalle onnistuu paljastamaan siitä enemmän kuin uskalsimme toivoakaan. Valokuvat myös toimivat muistin tukena ja palauttavat mieleen jo unohtuneita tilanteita. On korvaamaton lahja saada kaikki nuo mielettömät hetket talteen.
Jälkikäteen tajusimme, ettemme oikein osaa tai pysty huomioimaan ryhmän ulkopuolisia rundilla. Meistä on tullut jonkinlainen selviytyjien heimo, josta uudet jäsenet äänestetään ulos heti kun mahdollista. Kalle on joutunut selviämään omillaan ja raivaamaan oman tilansa, eikä hänellä ole ollut samoja oikeuksia kuin muilla. Molemminpuoliset väsymisen hetket kuitenkin kuuluvat kuvaan. Eihän kukaan kehity, jos ei koskaan hyppää pois mukavuusalueeltaan.
Kalle on onnistunut säilyttämään suhteellisuudentajunsa tässä sirkuksessa ja kehittynyt matkan varrella aivan älyttömästi. Tutustuessamme paremmin Kalle on muuttunut kuvaajana aina vain näkymättömämmäksi. Se on hänen tapansa saada meidät unohtamaan itsemme ja antautumaan tilanteisiin niin avoimesti, että kuviin tallentuu jotain poseerauksia isompaa.
Heittäytymisiä. Hyppyjä veden varaan.
Merten valtakunta kantaa!
Paula ja Mira, Mira ja Paula
16.8.2010
KIITOKSET
Kun heitin idean tästä kirjasta PMMP:n jäsenille, olin viettänyt heidän seurassaan yhteensä noin 15 minuuttia kuvatessani heitä aiempia projektejani varten. Silti bändi uskalsi ottaa minut mukaansa lähes 50 keikalle, Emma-gaalaan ja lomilleen. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä luottamuksesta ja pyyteettömyydestä, jolla bändi ja crew minuun suhtautui.
Kiitän koko jengiä (Miraa, Paulaa, Mikkoa, Heikkiä, Juhoa, Veskua, Juksua, Jannea, Tomppaa) myös ystävyydestä ja yhteisistä kokemuksista. Teidän kanssa viettämäni aika on ollut hauskaa ja rikasta.
Kiitos Popgee Oy:n Matille, Helille ja Kristolle passien, majoituksien sekä muiden käytännön asioiden hoitamisesta.
Kiitän Like Kustannuksen väkeä – erityisesti kustannustoimittajaani Kristiinaa – kannustuksesta, avusta, ymmärtäväisyydestä ja kärsivällisyydestä, jota vaadittiin allekirjoittaneen alati vaihtuvien mielipiteiden ja toiveiden huomioon ottamiseksi.
Kiitos Elinalle, olet ymmärtäväisesti auttanut minua jaksamaan joskus raskaitakin työviikkojen ja keikkaviikonloppujen yhdistelmiä.
Jyväskylässä 10.8.2010
Kalle Björklid
