***

AJATTELUN ESTEET

26. KESÄKUUTA 1979 iäkäs Jean-Paul Sartre astui sisään Elysée-palatsiin seurassaan ikätoverinsa filosofi Raymond Aron ja nuorempi kollega André Glucksmann. Vierailun tarkoituksena oli ylipuhua Ranskan valtionpäämies avustamaan Vietnamin venepakolaisia. TV-kamerat ikuistivat kolmen filosofin ja ihmisoikeustaistelijan toimet. Hetki oli historiallinen — vuosikymmeniä kestäneen polemiikin jälkeen vuosisadan suurista ranskalaisista ajattelijoista kaksi, Sartre ja Aron, tekivät sovinnon yhteisen asian vuoksi.

Claudine Monteil kuvaa tapausta kirjassaan Les amants de la liberté, L'Aventure de Jean-Paul Sartre et Simone de Beauvoir dans le siècle (1999). Hän toteaa, että joukosta puuttuu kolmas 1900-luvun suuri ajattelija: Sartren muutoin niin uskollinen seuralainen Simone de Beauvoir. Beauvoiria ei ilmeisesti ollut kutsuttu filosofien juhlalliseen mielenilmaukseen. Kuuluiko filosofian maailma vielä vuonna 1979 vain miehille, kuuluivatko ihmisoikeudet naisten sijaan ainoastaan miehille, Monteil pohtii.

Kysymys voi vaikuttaa retoriselta, mutta tutustuminen filosofian historiaan osoittaa sen olevan täysin aiheellinen. Edes uudehkot filosofian historiaa käsittelevät teokset eivät yleensä perehdy Simone de Beauvoirin tai muiden naisten ajatuksiin. Vaikuttaa siltä, että ajattelulla, filosofialla ja tiedolla olisi sukupuoli ja tämä sukupuoli olisi mies. Kuulostaa pahaenteiseltä. Tarkoittaako tämä kenties sitä, ettei nainen osaa ajatella?

Itse jouduin tekemisiin tämän ongelmanasettelun kanssa kesällä 1995, kun suomenruotsalainen kirjailija, taiteilija, filosofi ja — niin sanoakseni — feministi Carl-Gustaf Lilius osallistui Hufvudstadsbladetin kesäsarjan "Filosofiska läsningar" kirjoittamiseen. Myöhemmin esseekokoelmassa Solkornet (1995) julkaistu artikkeli "Kvinnotankekrets, världsförvandlingen inledd" oli oikea raivonpurkaus sitä kohtaan, että Liliukselle kaikkein rakkain, nainen, oli niin johdonmukaisesti suljettu hänen lempitieteensä filosofian ulkopuolelle.

Lilius tuomitsi lukuisat filosofian historiaa käsittelevät teokset arvottomiksi ja niiden tekijät "ääliöiksi" aloittaen Bertrand Russellin Länsimaiden filosofian historiasta (History of Western Philosophy, 1945), jossa Russellin viittaukset naisiin rajoittuvat kutakuinkin esipuheen kiitokseen kolmannelle vaimolle Patricialle sekä mainintaan Nietzschen naisia kohtaan tuntemasta halveksunnasta. Suuri tanskalainen hakuteos Vor tids filosofi vuodelta 1987 ei katsonut yhtä ainuttakaan naista esittelyn arvoiseksi. Hieman uudemmassa norjalaisessa filosofian historian teoksessa esiteltiin muutamia aikamme naispuolisia filosofeja alaviitteissä. Alaviitteiden kirjoittajat vain huomauttivat, että nämä naiset olivat erikoistuneet filosofian eri alueisiin — Hannah Arendt poliittiseen filosofiaan, Philippa Foot etiikkaan, Mary Hesse epistemologiaan, Simone de Beauvoir eksistentialismiin ja Elisabeth Anscombe analyyttiseen filosofiaan.

"Mutta myös näitä norjalaisia on syytä kutsua ääliöiksi, sillä kirjassa ei ole esitetty yhtään esimerkkiä edellä mainittujen naisten ajattelusta", Carl-Gustaf Lilius huudahti. "Murheellisen käsittelynsä" päätteeksi hän siteerasi Gunnar Fredrikssonin kirjaa kahdestakymmenestä miesfilosofista:

"Sitä arvoituksellista tosiasiaa, miksi länsimaiden merkittävimpien filosofien joukossa ei ole yhtään naista, en osaa selittää. En voi millään tapaa mieltää filosofiaa ainoastaan maskuliiniseksi toiminnaksi. Filosofiset ongelmat ovat inhimillisiä, jopa ikuisia."

Tämä antoi tietenkin Liliukselle syyn näpäyttää Fredriksson et consortesia ja mainita muutaman teoksen, joita naisfilosofit ovat viime vuosina julkaisseet, ennen kaikkea Mary Ellen Waithen paksulla neliosaisella teoksella A History of Women Philosophers (1987), joka kattaa ajanjakson vuodesta 600 eKr vuoteen 1995.

Lopuksi Carl-Gustaf Lilius ryöpytti raivoaan länsimaisen filosofian "maskulinismin" ylle:

"Minä väitän: Koska filosofia, dominoiva ja maskulinistinen, on sulkenut naiset ajattelun piirin ulkopuolelle, koska se on sivuuttanut NAISEN ajattelun kaikki ilmentymät, kieltänyt sen olemassaolon ennen ja nyt, jopa väittänyt ettei nainen osaa ajatella, maailma on menettänyt kaikkein tärkeimmän ulottuvuuden.

Filosofia on kehittänyt maskulinistisen järjestelmän, jonka se korostaa olevan kaiken kattava, itseään kontrolloiva ja kaikilla ilmiöillään koko maailman eli niin menneisyyden kuin tulevaisuudenkin sisältävä.

Miesten on löydettävä nainen. Myös filosofiassa. Jotta voitaisiin ymmärtää, että naiset ovat olleet olemassa koko ajan mutta että heidät on vain tehty näkymättömiksi. Ehkä ensimmäinen filosofi oli nainen."

Liliuksen jalanjäljillä jatkoin viime aikoina ilmestyneen filosofian historiaa käsittelevän kirjallisuuden tutkimista ja sain selville, että voimme paradoksaalista kyllä puhua menneiden aikojen naisfilosofien renessanssista, vaikka niin monet miespuoliset filosofian historiateosten kirjoittajat eivät heidän olemassaolostaan piittaa.

Suomennos Anu Koivunen