"Jos reggae kiinnostaa, kirja kannattaa ehdottomasti lukea - se antaa harrastukselle tarpeellista taustaa."
- Erik Ahonen, Aamulehti

***

Illalla sataa rankasti, ja pihapiiriä ympäröivä joki — jota Rasta sanoo tyttöystäväkseen — nousee kuohuen piripintaan. Istun Bongo Hugh'n ja parin rastamiehen kanssa taidehallissa ja maistelen pikarista Bongon roots-viiniä. Tavallisesti en juo alkoholia, mutta Bongon luona tulee aina maistettua hänen juurista tekemäänsä viiniä. Ilta on viileä, eikä viini minun mielestäni lämmitä lainkaan. Enemmänkin sen kuiva ja tikkuinen, väkevän kitkerä aromi saa rakenteessani luikertelemaan kylmiä virtauksia.

Keskustelemme rastafarilaisuuden nykytilanteesta, ja Bongo ihmettelee huokaisten, miten niin monet veljet jaksavatkin jauhaa vallankumouksesta ja paluumuutosta.
"Pitäisikö minunkin ruveta tekemään niin?" hän kysyy ja pomppaa istuimeltaan viivasuoraksi seisomaan, puristaa oikean käden nyrkkiin mikrofoniksi suunsa eteen ja alkaa karjua black power -agitaattorin nuotilla: "Nyt kaikki mustat miehet, nouskaa ja olkaa valmiita paluumuuttoon ja taisteluun mustan vallan puolesta..." Parodia on ohi hetkessä, ja kohta seurueessa esitelmöi taas rastafilosofiaa erittelevä vakava maagi.
"Paluumuutto ei pelasta ketään. Veren vuodattaminen ei pelasta ketään", Bongo sanoo silmät huoneen hämärässä välähtäen.
"Myöskään isä, poika ja pyhä henki eivät pelasta ketään. Ne eivät ole vitaaleja elementtejä, vaan älyllisiä käsitteitä, niissä ei ole happea. Elämiseen tarvitaan happea, ja tottelevaisuutta. Rasta ei ole tekemisissä paluumuuton ja teologisten käsitteiden kanssa, vaan ikuisen elämän kanssa."
"Usein sanotaan ‘God save the queen' ja että Jumala pelastaa sen ja sen, mutta Kaikkivaltias ei pelasta ketään! Hän ei ole kiinnostunut yksilöistä, ja hän on hyvin kiireinen mies. Sinun täytyy olla vaikuttunut Elämästä, Elämä ei ole vaikuttunut sinusta. Jos et tee tätä, sitoudu elämään ja muutu kuumuuden, ilman ja veden kaltaiseksi, kuolet!"

Rastatohtori lopettaa, eikä kukaan muukaan virka enää mitään. Minä hengittelen pyhää happea syvälle keuhkoihini ja samalla imaisen tajuntaani ikuisuuden värähteen. Sitä voisi sanoa meditaatioksi, kun iloiten, ilman motiivia ja ajatuksen liikuntoa, kuuntelen kuinka sade ropisee ja ropisee...