Yksi näistä ammattilaisista, joita kovasti ihailen mutta en tässä laivassa nyt edes näöltä tunne, on yliperämies, joka vastaa lastin sijoittamisesta niin ettei se liiku. Sehän on ihan ratkaisevaa. Me ollaan nyt myrskyssä, ja jos lasti siirtyisi, laiva saisi kallistuman ja siinä mentäisiin. Mutta se on jokaista lastaamista valvomassa ja päävastuussa siitä. Kyllähän tällaisessa isossa rahtilaivassa on monta tärkeää hommaa.

Itse asiassa varsin epäpsykologisena hetkenä koputti ovelle ilmeisesti yksi perämiehistä: kysyi tiedänhän minä missä pelastusliivini on, miten sitä käytetään, miten signaali on se ja se ja veneeni on oikealla puolella, ja stuertti pitää minusta huolta [naurahtaa]. Ja samalla hän sanoi, ettei tässä mitään hätää ole. Tietysti niin pitää sanoakin, mutta nämä turva-asiat olisi voitu puhua aivan matkan alussa. Niin Lutassa muuten tehtiin. Sitten kun ollaan keskellä myrskyä [nauraa], tullaan puhumaan turva-asioista. Kysyin paljonko nyt on ja hän sanoi 8 beaufortia. Hän sanoi ei tässä mitään, tämä on hyvä laiva. Sanoin: tämä on hyvä laiva ja raskaassa lastissa, heavy.

Välillä käyn ikkunasta katsomassa merta joka on kuin Aivasovskin tauluissa. Mutta niin ja näin pystyn hytissäni kävelemään. Otan kiinni aina lähimmästä kiinteästä kapineesta, seinästä, kaapista tai pöydästä ja juoksahtelen. Minulla on kyllä mielessä se toissavuotinen kaatuminen, mutta sehän oli äkkityrsky. Seisoin pahassa paikassa ja rannan vastatyrsky iski äkkiä ja kovaa. Tämä on sittenkin, vaikka onkin aika voimakasta, säännöllistä. Jotenkin minä tässä hytissäni kävelen. Kuitenkin odotan, että jos tämä alkaisi hiukan laantua, jos Espanja alkaa pikkuisen suojata, niin laittaisin itselleni teetä.

Onnistuin laittamaan teeni ja juomaan sen keksien kanssa. Tuntuu että varsinainen tuuli voi olla laantumaan päin, tai myrsky, koska keinuminen on loivempaa, mutta aika vahvaa silti. Mainingit.

Puoli seitsemältä. Meno on nyt jo paljon tasaisempaa, mutta äsken tuli ihan yhtäkkiä ilmeisesti iso maininki, ja koko laiva tärähti ja esineet hypähtivät. Mitään muuta ei pudonnut lattialle kuin yksi pieni kirja pöydältä ja tyhjä muovipullo sohvalta. Minusta tuntuu että jos olisin silloin seisonut, olisin kaatunut, mutta istuin sängyssä. Pelotti vähän sen jälkeen liikkua ja käydä kylpyhuoneessa, kun ajattelin että jos taas jonkin ajan päästä tulee samanlainen ankara maininki.