On kiehtovaa pysähtyä muistelemaan taivalta, jonka olen taittanut päästäkseni nykyiseen tilanteeseeni niin urallani kuin yksityiselämässä. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että myös kaikella, mikä tuntui aikoinaan käsittämättömältä tai ylivoimaisen hankalalta, oli tarkoituksensa. Kaikki kokemukseni ovat valmistaneet minua siihen, mitä oli ja on edessä päin. Tämä oivallus ei tullut helposti, mutta sen jälkeen olen pystynyt elämään täysipainoisempaa ja tyydyttävämpää elämää. Hyväksyn nyt niin hyvät kuin huonotkin kokemukset osana kokonaisuutta. Tämä tunne on ollut monin tavoin vapauttava ja antanut voimaa kohdata sen, mitä kohdattava on. On ihmeellistä ajatella, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa – itse sitä tietämättä – rakensin omaa identiteettiäni, ikiomaa tarinaani.

Alkutaival

Kaikki alkoi kauhasta.

Kuten kuka tahansa sukulaiseni voi todistaa, innostuin musiikista hyvin nuorena. Äidin puoleinen suku on ollut aina hyvin musikaalista. Sunnuntai-iltapäivisin kokoonnuimme isovanhempieni luo, ja aina jossain vaiheessa joku otti esiin kitaran ja alkoi laulaa. Isoisä oli runoilija, ja vieläpä lahjakas. Hänen loppusoinnulliset improvisaationsa olivat romanttisia ja vahvasti tyyliteltyjä. En ole kuullut mitään vastaavaa sittemmin. Isoisä oli jämäkkä luonne, hyvin konservatiivinen ja täysin omistautunut perheelleen. Sukupolvelleen tyypillisesti hän oli todellinen machomies. Mutta jos hän jotain opetti meille miespuolisille jälkeläisilleen, niin sen, että naista on kohdeltava kunnioittavasti. Hän osoitti esimerkillään, miten hienoa voi olla, kun mies ihailee, vaalii ja suojelee naista. ”Naista täytyy kohdella hellävaroin kuin ruusun terälehteä”, hän sanoi. Isoisä oli selvästikin toivoton romantikko, ja sen ominaisuuden olen epäilemättä perinyt häneltä.

Kuusivuotiaana aloin laulaa käyttäen puukauhaa mikrofonina. Vietin tuntikaudet kauha kädessä tulkiten lempilaulujani. Joukossa oli kappaleita Menudolta ja amerikkalaisilta rockbändeiltä,joita vanhemmat sisarukseni kuuntelivat: REO Speedwagon, Journey, Led Zeppelin... Muistan monet kyläilyt isovanhempien luona, kun kaikki muut istuivat parvekkeella tarinoimassa ja haukkaamassa raitista ilmaa ja minä laitoin musiikin soimaan, tartuin ”mikrofoniin” ja aloin laulaa.

Suomentanut Kirsi Luoma.