Tekstinäyte

Frankie ohjasi tytön punttihuoneeseen jossa kuului ainoastaan ähkäisyjä ja painojen kolinaa. Hän mietti matkalla kaikkia syitä miksei valmentaisi naisnyrkkeilijää. Tärkein oli se, että hän ei vain tykännyt katsoa kun naisia lyötiin. Vaikka naiset nyrkkeilivät jo amatööritasolla ja kohta olympialaisissa. Heitä tulisi koko ajan yhä enemmän, joten heistä tulisi koko ajan yhä parempia. Se tarkoittaisi, että heistä tulisi parempia kuin nykyiset naisnyrkkeilijät ja sitä pidettiin lajin kannalta hyvänä. Frankielle oli samantekevää kuinka hyviä heistä tulisi. Se että naiset saivat turpaansa soti kaikkea sitä vastaan mitä hän piti tärkeänä.
Toki hän tiesi aikojen muuttuneen. Mimmit tekivät mitä jätkätkin, mutta sitä ei ollut pakko hyväksyä. Ja sitten oli käytännöllisiä syitä. Ottelujen aikataulut pitäisi sopia kuukautisten mukaan. Ruhjoutuneita tissejä. Entäs jos joku olisi raskaana ja saisi keskenmenon ottelun takia? Kaikki tuo, ja se, että hän ei voisi kiroilla. Ei niin, että hän muutenkaan kauheasti kiroilisi. Mutta välillä kiroaminen oli paras tapa sanoa se mitä oli sanottava. Kuten: pidä se vitun suojaus ylhäällä!
"Niin", Frankie sanoi tytölle jatkaen ajatuksiaan ääneen. "Ja puolet niistä on purppurasortseihin pukeutuvia, degeneroituneita feministipaskanpuhujia, tiedätkö mitä meinaan? Ja kun valmentaa mimmejä, ei voi kiroilla kun siitä haastetaan oikeuteen."
"Minä en haasta, pomo. Olen kotoisin Ozarkvuorilta."
"Ja sitten on niitä, jotka kehuu isoon ääneen minne kaikkeen ne ovat työntäneet kielensä nahkamirriklubilla tai lepakkolaaksossa."
"En minä ole mikään lesbo jos te sitä meinaatte", tyttö vastasi. "Tykkään tehdä paalutustöitä miesten kanssa siinä missä muutkin tytöt."
"Ei se minulle kuuluu suuntaan tai toiseen, ja sitä minä tarkoitankin… Että mitä helvettiä sitten oletkin, niin ole sitä salin ulkopuolella."
"Meinaatteko te tuolla, että alatte valmentamaan minua?"
"No en, helvetti sentään."