Näytelmien kuten ylipäätään kaunokirjallisuudenkin kääntäminen on enimmäkseen kovaa työtä. Se voi kuitenkin olla myös palkitsevaa työtä, kun sanat loksahtelevat paikoilleen, rytmi soljuu ja riimit ilmestyvät runoihin. Niiden neljänkymmenenviiden vuoden aikana, jolloin olen tehnyt käännöksiä (vaikken kovin säännöllisesti), olen hahmotellut muutamia sääntöjä tai ohjeita kääntämisestä.

Käännös ei ole koskaan valmis. Sitä voi työstää miten kauan tahansa, mutta aina jää kohtia, joita voi pohtia lisää. Käännös on kuitenkin saatava ajoissa valmiiksi ja tilaajalle.
∙ Älä lue käännettävää tekstiä etukäteen. Työ menettää tällöin 75 prosenttia kiinnostavuudestaan. Virheet, jotka aiheutuvat siitä ettei tekstiä ole etukäteen luettu, voi korjata lopuksi.
∙ Lyriikan kääntäjän täytyy kirjoittaa alkutekstiä parempaa runoutta. Muutoin siitä tulee huonompaa. Lyriikan ”uskollinen” ja sanatarkka kääntäminen ei ole mahdollista.
∙ Runomittaan kirjoitettu teksti tulee kääntää runomittaan, riimien tulee kääntyä riimeiksi, ja jos riimejä ei ole alkutekstissä, ei niitä saa olla käännöksessäkään.
∙ On pyhäinhäväistystä kääntää runomitallinen näytelmä proosaksi.
∙ Dramaturgilla on oikeus lyhentää teatteritekstejä, mutta sen tulee aina tapahtua yhdessä kääntäjän kanssa. Näin erityisesti runomittaan kirjoitetussa näytelmässä. Dramaturgi ei saa tehdä omia lisäyksiään ilman kääntäjän ja kirjoittajan (mikäli tämä elää) suostumusta.
∙ Saman näytelmän eri käännösten yhdisteleminen teatteritekstiksion synti Pyhää Henkeä vastaan.

Kirjoittanut Lars Huldén.
Suomentanut Sirkku Aaltonen.