***

Maailmankauppa on nykyisin pikemminkin globaalia taloutta kuin kansainvälistä kauppaa. Globaalissa taloudessa tuotanto ja pääomien omistus ovat ylikansallistuneet ja pääoma on jatkuvassa liikkeessä.

Rahamarkkinoiden ja yhtiöiden levittäytymisen maasta toiseen on tehnyt mahdolliseksi maailmankaupan vapauttaminen. Tätä sanaparia käytetään alati. Sillä kuitenkin tarkoitetaan yleensä aivan päinvastaista kuin äkkiseltään luulisi, eli maailmankaupan tiukkaa sääntelyä, sijoittajien ja suuryritysten hyväksi. Sanaparin käyttö on huoletonta ja toistuvaa. Tosiasiassa vapaakauppa on vapaata vain joillekin. Toisille se ei ole lainkaan vapaata, vaan päinvastoin musertavaa pakkoa. Teollisuusmaat muotoilevat vapaakaupan säännöt, ne ovat niskan päällä, niillä on valtaa. Ne vapauttavat kauppaa aloilla, joilla ne itse ovat vahvoja, kuten huipputeknologiassa, pankkipalveluissa ja vesihuollossa, mutta eivät niillä aloilla joilla ne ovat heikkoja. Esimerkiksi työvoiman markkinoita ei ole vapautettu juuri lainkaan. Teollisuusmaat vapauttavat maataloustuontia kolmannessa maailmassa, mutta suojaavat omia talouksiaan kolmannen maailman maataloustuotteilta. Tätä järjestelmää kuitenkin kutsutaan vapaakauppajärjestelmäksi.

Rahan ja tuotannon liikkeiden tieltä ovat kaataneet esteitä myös pääomamarkkinoiden ja pääomaliikkeiden vapauttaminen sekä teknologinen kehitys ja siihen kytkeytynyt teollinen rakennemuutos. Nyt pääomat liikkuvat paikasta ja maasta toiseen nopeasti ja rajoituksetta. Teknologisen kehityksen myötä tietoliikenneyhteydet ovat kutistaneet maapallon rantapalloksi. Napin painallus riittää ja miljardit siirtyvät.

Teollinen rakennemuutos puolestaan on johtanut ihmistyön korvaamiseen koneilla ja automaatiolla. Tietoliikenne-, kuljetus- ja käsittelyteknologian avulla tuotanto voidaan paloitella pieniin osiin ja hajauttaa eri puolille maailmaa, perustaa globaali liukuhihna. Tavaraa täsmätuotetaan ja täsmätoimitetaan sitä mukaa kun se menee kaupaksi, eikä varastoja enää juuri tarvita.

Tuotanto kulkee halvan työvoiman, halpojen raaka-aineiden, tukiaisten ja verohelpotusten perässä; tänään Virossa, huomenna El Salvadorissa, ylihuomenna Kiinassa. Tuotanto hyppää helposti paikasta toiseen, mutta pääoman liikkeiden vauhdin rinnalla sen kulku on varsin verkkaista. Villisti pouk- koilevasta pääomasta vain pieni osa on kiinni tuotannossa ja työssä: siitä suurin osa on keinottelua eli omistaja-sijoittajan voitontavoittelua esimerkiksi valuutta- tai pörssikurssin muutosten avulla.

Talouden globalisaation eli ylikansallistumisen ytimessä ovatkin finanssimarkkinat, esimerkiksi pörssiosakkeet ja valuutta, niiden kauppa ja liikkeet. Rajusti tempoilevat pörssi- ja valuuttakurssit heiluttelevat valtavaa massaa kuvitteellista rahaa, paiskovat siinä sivussa kokonaisia kansantalouksia pirstoiksi ja kohottavat yksittäisiä ihmisiä miljardööreiksi. Kurssiheilahtelut ohjaavat maailman tapahtumia, valtioiden harjoittamaa talouspolitiikkaa, yritysten ja ammattiliittojen toimintaa ja muotoilevat yksityisten ihmisten arkea.

"Vahva pörssi ei ole mikään 'eettisen kulttuurin' klubi eivätkä suurpankkien pääomat ole sen enempää olemassa 'hyvinvointia' varten kuin kiväärit ja kanuunatkaan."
— Max Weber