Hevimetallin maailmassa sattuu joskus kummia. Monet Cliff Burtonin hallitsevista luonteenpiirteistä muokkaantuivat suur­kaupungin sijaan puolittain maalaismaisessa ympäristössä, missä ei tapahtunut juuri koskaan mitään. Castro Valley on vähäpätöinen osa Kalifornian Alameda Countya ja sijaitsee noin 40 kilomet­rin päässä San Franciscosta. Se ei ole varsinaista maaseutua eikä merenrantaa, ei erityisen köyhää eikä varakasta seutua eikä 60 000 asukkaan kaupunkina iso muttei kovin pienikään. Itse asiassa se on samanlainen kuin tuhannet keskikokoiset asuinalueet Amerikassa jakautta maailman, missä elämää vain… no, eletään.

Helmikuun 10. päivä 1962, noin kello 21.30, Jan ja Ray Burto­nille syntyi poikavauva, joka sai nimekseen Clifford Lee Burton. Jan oli kalifornialaissyntyinen opettaja ja Ray tennesseeläinen tieinsi­nööri, joka oli muuttanut länteen. Cliffillä oli kaksi vanhempaa sisa­rusta, Scott ja Connie, ja hän oli Burtonin perheen kuopus.

Suurin osa Cliffiin myöhemmin tutustuneista muistavat hänen rennon elämänasenteensa. Se leimasi häntä jo aivan nuoresta pitäen. Kaksivuotissyntymäpäivän lähestyessä hän ei osannut vieläkään kävellä. Ray-isä muisteli vuosia myöhemmin: ”Cliff oli vuoden ja kymmenen kuukautta ennen kuin oppi kävelemään, ja me ehdimme jo huolestua tilanteesta. Lääkäri kyllä vakuutti: ’Ei pojassa ole mitään vikaa. Hän on kyllin fiksu tajutakseen, että äiti ja isä kan­tavat hänet sinne minne pitääkin.’ Näin jälkikäteen ajateltuna se oli aika huvittavaa. Vähältä piti, ettei Janilta katkennut selkä!”

Kun hontelo ja punatukkainen penska lopulta lähti liikkeelle omin avuin, häntä ei pysäyttänyt mikään, ja hän paneutuikin kaikkeen tarmokkaasti, oli kyseessä sitten urheilu, kirjallisuus tai musiikki. Cliff kävi Earl Warren Junior High -koulua, jossa hänen äitinsä toimi erityisopettajana. Alati toimeliaan pojan kyltymättö­mät aivot kaipasivat jatkuvasti uutta pureskeltavaa.

On liiankin helppoa tulkita lapsen luonnetta sen valossa, mitä hänen aikuisesta persoonallisuudestaan tiedämme, mutta kuten Jan-äiti selitti, poika osoitti jo pienenä merkkejä itsepäisyydestä, josta tuli myöhemmin niin tunnetuksi. Usein Cliff kieltäytyi yks­kantaan tekemästä asioita, joita muut häneltä odottivat. Kuten Jan asian muotoili: ”Hän oli aina omalaatuinen tyyppi, jopa ihan pie­nenä mukulana. Kysyin häneltä joskus, miksei hän ollut ulkona leikkimässä muiden lasten kanssa. Hän vastasi, etteivät ne leiki, ne vain istuskelevat juttelemassa – ja se oli hänestä tylsää. Sitten hän istuskeli sisällä lukemassa kirjoja tai kuuntelemassa musiikkia. Hän kuunteli musiikkia ja luki kirjoja jo ihan pikkukersasta asti.”

Suomentanut Sami Heino.