Nainen liian varhain

Ei se hääviä ollu, ku jo kakstoistavuotiaana mun vartalo oli ku kädessä pitämälläni Barbiella. Yksikään tyttö meidän luokalta ei ollu niin naiseksi muodostunu ku minä. Mulla oli lapsenmieli ja paljon barbeja, joilla koulun jälkeen leikin. Seiso siinä sitte peilin edessä murrosiän alkamisesta hämillään, ku nukke on muuten samanlainen mutta karvaton. Sitä haituvaakin alkoi ilmestyä, ja meillä kuudennen luokan kevään terkkarin tarkastuksessa vielä tämä miespuolinen irvokas hoitsu tukki tuosta vaan kätensä pikkuhousuihin. Sitte merkitsee neuvolakorttiin, että on sitä jo siellä. Kellään muulla ollu.

Äitiltä mitään rintsikoita kehannu pyytää ku se oli niin vanhanaikanen. Vanhana mut saanu ja sitte ei osata yhtä teinityttöä kasvattaa. Terkkari mulle tunki läjän tietovihkosia mukaan ku lähin sieltä. Oli jos vaikka minkä sisältöistä lipuketta: "Näin naiseksi tullaan", "Minä ja kuukautiset", "Muuttunut kehoni". Tuota rataa. Niitä sitte ois pitäny äitin kans yhessä lukea, ku ei toinen saa sanaa suustaan näissä asioissa.

Ja naiseksi piti muka kasvaa vaikka barbileikit kiinnosti enemmän ku läksyjen teko. Aina mulla oli niiden kanssa joku leikki kesken. Eihän sitä sillon kavereitten kans enää barbeista puhuttu. Se oli semmonen sanaton sopimus ja niinku telepaattisesti yhteisymmärryksessä päätetty. Jokainen niitä nukkeja silti vielä hypisteli. Sen verran oli älliä ollu päässä ku oli kattonu telkkaria, että tiesi miten Barbien ja Kenin kans leikitään. Siinä oli ainaki mun seksuaalisuuskasvatus — muista tytöistä en tiiä, ku niistäkään puhuttu.

Oli se yhtä helvettiä ku jumppatunnit loppu ja piti suihkuun mennä. Liikunnanopettaja oikein suihkun ovelta vahtas, että varmasti jokainen etes kasteli roppansa. Talvella ei tarvinu tukkaa sentään pestä. Voi sitä nöyryytyksen määrää ku muut tytöt kikatteli ja kattoivat mua aivan avoimesti ja häpeilemättä. Joku sormellaki osotti ku luuli, etten nää.

Liikunnan opettaja nyt sen verran ymmärsi mun häpeää, että puuttu siihen. Minä koin sen kiusaamiseksi. Muutenki siinä itekses äimistelet ku roppa muuttuu mutta ajatukset ei, ja toiset senku nauraa tirisevät.

No, se ala-aste sitte loppu. Kesä oli yhtä kidutusta ku oli hirviä helle. Kaverit pyysi uimaan, mutta minä mitään uimapukua voinu käyttää ku tissit pullotti ja karva tursus lahkeista. Itekseni sitte hikoilin löysässä t-paidassa ku muut pärski yleisellä uimarannalla.

Ja niinku ei ois nöyryytystä ollu jo siinä ihan tarpeeksi ni syyskuussa mulla alko kuukautiset. Just ku olin tyytyväisenä huomannu, että muutki tytöt oli kesälomalla jo alkaneet muuttumaan naisiksi. Ei niillä monella karvaa ollu, mutta tissit oli jo hyvästi näkösällä.

Pojat kiusas nyt kaikkia tyttöjä — yrittivät esimerkiksi takaapäin tisseistä puristella. Ja mistä ne lörppömulkut ois tajunnu, että sen ikäiset tissit on helvetin arat. Mutta loppupahan muiden tyttöjen tirinä ja osottelu suihkussa, ku olivat nyt ite samassa kusessa.

Ne kuukautiset: taaskaan en äitille mitään sanonu ku ei se käyny mun kans ees saunassa, että ois semmosessa intiimissä paikassa sille siitä sanonu. Ei se tienny mu ropasta mitään. Jos ei se pillittäny ni sitte se touhus maanisesti ja lauleskeli. Semmonenhan se oli vähä yksinkertanen.

No, verta alko valumaan yks päivä koulussa ja mun piti kesken tunnin pyytää päästä vessaan. Jotenki se näky oli hirveä shokki, vaikka tiesin mikä homma oli kyseessä. Tungin alushousut täyteen yleisen vessan karkiaa käsipyyhepaperia ja siinä sitte yritin mahollisimman normaalisti kävellä takas luokkaan. Vaivihkaa katoin muovituolille, mutta ei ollu onneksi valahtanu se veri farkkujen läpi siihen tuolille.

Siitä se alkoi matka aikuisuuteen. Barbiet ja Kenit oli pakko unohtaa, ku luokan pojat oli vähä väliä kinuamassa johonki mehudiskoihin. Ei se auttanu ku lupautua. Muuten sitä ois sitte saanu kuulla olevansa "vitun lesbolehmä" ja sitä rataa.

Pojat puristeli persettä ja tissejä ja niillä oli näköjään alkanu mulkut toimimaan. Ällötti ku tunkivat salaapoltetulta tupakalta maistuvaa kieltä suuhun. Minä lähin siinä vaiheessa aina muka vessaan voukua laittamaan ojennukseen. Mutta ne jätkät jäi pöljinä oven taakse oottaan. Sitte oli pakko suihkuttaa ilmaan kallista hiuslakkaa, että haju valehtelis mun puolesta, että oli muka tarkotus tulla vessasta takas.

Mullahan oli isä italialainen, mikä sen nopean kehityksen murrosiässä selitti. Äiti oli umpitollo suomalainen. Itellähän mulla on nyt kaks tytärtä ja perussuomalainen läskimaha-aviomies, jota ei paljo kotona näy. Tytöt alkaa olemaan siinä iässä, että se ois munki aika ottaa vastaan niiltä kysymyksiä ja yhessä katella niitä terkkarin antamia vihkosia. Vaan ku en minä jotenki ossaa. Kyllä ne sitte kavereilta kuulee ku ne nuoret nykyään niistä jo keskenään ossaa puhua.