6
EI TÄÄLLÄ OLE MITÄÄN NÄHTÄVÄÄ: ELINTARVIKETEOLLISUUDEN ROOLI ONGELMAN AIHEUTTAJANA JA RATKAISIJANA

Tohtori John Harvey Kellogg (1852–1943) oli seitsemännen päivän adventisti, joka perusti tunnetun sairaalan nimeltä Battle Creek Sanitarium. Itse asiassa se oli enemmän terveyskylpylä kuin sairaala. Battle Creekissä Kellogg esimerkiksi opetti ruoanvalmistusta, pani asiakkaansa osallistumaan hengitysharjoituksiin ja marssitti heitä ruoansulatuksen edistämiseksi, ja hän antoi vierailleen päivittäin peräruiskeita ja sen jälkeen jogurttia syötäväksi.
Seitsemännen päivän adventistit ovat noudattaneet pitkään vegetaarista elämäntapaa. Tämän vuoksi Kellogg kehitti kuitupitoisia, viljapohjaisia elintarvikkeita, jotka olisivat sekä ravitsevia että potilaille maistuvia. Näitä olivat muun muassa viljapohjainen korvikekahvi (hän piti kofeiinia vahingollisena potilaittensa terveydelle), maapähkinävoipatentti (pähkinät olivat hänen mielestään erittäin tärkeää terveysruokaa) ja kokojyvistä tehty leipävilja. Kelloggin sanatorion hoito-ohjelmassa oli omituisuutensa, naurettavista vastenmielisiin: potilaille annettiin esimerkiksi viisi peräruisketta päivässä tehokkaalla peräruiskekoneella sekä sähkösokkeja ja nauruterapiaa. Rikkaat ja kuuluisat, mukaan lukien Thomas Edison, Upton Sinclair ja Henry Ford, kuitenkin kävivät siellä sen kaksikymmenvuotisen olemassaolon aikana. Hoitola tarjosi asiakaskunnalleen liikunnallista elämäntapaa ja tiukkaa ruokavaliota, joka kielsi alkoholin, tupakan ja lihan.
John Kelloggin ensimmäinen suuri keksintö oli maissihiutaleet, 1890-luvun kokeilujen tulos. Hoitolan keittiön keitetty vehnä sai olla kosketuksissa ilman kanssa päivän tai useamman. Sitten se ajettiin telojen läpi, jolloin syntyi erillisiä hiutaleita – ja aamiaishiutaleet olivat syntyneet. Aamiaisen perustuotteesta tuli välitön suursuosikki hoitolassa ja sen ulkopuolellakin, kun vieraat vaativat sitä käyntinsä jälkeen postitse itselleen.
Jossain matkan varrella unelma muutti muotoaan. Aamiaismurojen maailmanlaajuisen myynnin todellisuus teki Kellogg’sista yhtiön, joka tuotti laajan kirjon puhdistettuihin hiilihydraatteihin, lisättyyn sokeriin ja rasvoihin perustuvia tuotteita. Alkuperäiset murot valmistettiin pelkästään kokojyvävehnästä ja sisälsivät vain vähän kaloreita mutta paljon kuituja. Se alle sata kaloria annosta kohden oli kuitenkin silloin, ja nyt on nyt: 120–400 kaloria annosta kohden. Vakaumuksellinen yhtiö, joka teki aidosti terveellisiä tuotteita, on enää hämärä muisto. Kaikesta huolimatta Kellogg’s, Post ja muut valmisviljamurot ja -hiutaleet ovat paljon terveellisempiä kuin useimmat aamiaisvaihtoehdot kuten pekoni, makkarat ja paistetut munat.
Toinen vastaavanlainen muutos elintarviketeollisuudessa on Coca-Cola Company. On merkittävää, että Cokis syntyi terveystuotteena, lääketieteen maailmaan kytkeytyvän miehen luomana. Kun Kellogg oli lääkäri, Cokiksen loi apteekkari, kuten luvussa 2 kerroin. ”Suuri amerikkalainen juoma, joka helpottaa hermosärkyä ja ruumiillisesti rasittavia pelkoja” – tällaisena kehitetty ja myyty Cokis oli alkujaan patenttilääke. Joka puolella näkyvä mainostus sekä mestarilliset myytinpunojat ja härskit liikemiehet ovat vieneet Coca-Colan kauas perustajansa tohtori John Stith Pembertonin visiosta. (Hän oli harras metodisti, joka oli riippuvainen morfiinista ja myöhemmin omasta kolajuomastaan.)
Kellogg’s, Cokis ja koko ruoka- ja juomateollisuus ovat muuttuneet.

Lihavuudesta puhuttaessa elintarviketeollisuus tuntui kovin pitkään paljon aktiivisemmin pyrkivän kiinnityttämään huomion pois itsestään kuin tarttumaan suoraan ongelmaan. Toki oli joitakin tärkeitä poikkeuksia jopa teollisuusjättien piirissä, kuten kohta nähdään. Mutta tätä nykyä suurimmat globaalit yhtiöt ovat käynnistämässä suuria muutoksia. Omantunnonaroilla yhtiöillä on kuitenkin vain rajoitetusti liikkumatilaa kapitalistisessa järjestelmässä, joka sallii terveydestä piittaamattomien toimijoiden tehdä kilpailijoidensa hyvät aikeet ja teot tyhjiksi.