***

Tekstinäyte

Yhdysvallat vaikutti syyskuun 11. päivän jälkeen muistinmenetyksen kärsineeltä suurvallalta. Tapauksen mullistavan merkityksen tunnustaminen ei saisi merkitä sen irrottamista historiallisesta ja poliittisesta yhteydestään. Valitettavasti virallinen Amerikka on rohkaissut juuri tätä asennetta.Viitattuaan varomattomasti "ristiretkeen" presidentti Bush jatkoi erottelenalla "hyvät" muslimit ja "pahoista". Näin nähtynä terrorismista vastasivat selkeästi pahat muslimit. Samalla presidentti näytti vakuuttelevan, että hyvät muslimit haluavat puhdistaa nimensä ja omatuntonsa sanoutumalla irti hirvittävästä rikoksesta ja epäilemättä tukevat "meitä" sodassa "heitä" vastaan. Mutta näin ei kyetty kätkemään tämän diskurssin keskeistä sanomaa: muslimin oletetaan olevan paha, ellei häntä todisteta hyväksi. Nyt kaikkien muslimien oli todistettava luotettavuutensa liittymällä sotaan pahoja muslimeja vastaan.

Maailmasta ei hevin löydy pahoista selkeästi erottuvia hyviä muslimeja, minkä myötä olisi helppo hyväksyä ensin mainitut ja hylätä jälkimmäiset; eiväthän hyvät kristityt tai juutalaisetkaan eroa vaivatta pahoista. Uskomalla moisten kategorioiden olemassaoloon kieltäydytään käsittelemästä ihmisten kyvyttömyyttä tehdä poliittista analyysia omasta ajastaan.