Heti saavuttuani Lowespassiin ostin sanomalehden ja lueskelin sitä linnoituksen muurin varjossa –

Linna kutsuu vahvistuksia

– Rachiswaterin hyökkäys jatkuu

Linna vaatii kahdeksaatuhatta verestä soturia Tasankomaista Awian joukkoihin Lowespassin rintamalle. Kuningas Dunlin Rachiswaterin johtamat Awian soturit ovat työntäneet turilaat länttä kohti ja paljastaneet Lowespassin kaupungin jäännökset. Kaupunki menetettiin turilaille viime vuonna.

Perjantaina järjestetyssä yhteisessä lehdistötilaisuudessa, jossa Komeetta toimi Linnan edustajana, kuningas Rachiswater ilmoitti, että viiden kilometrin levyinen kaistale on vallattu takaisin. Hän korosti, että Vallia on työnnetty taaksepäin ensimmäisen kerran kahteenkymmeneen vuoteen. Hänen majesteettinsa pyytää apua ”veljiltämme Tasankomaissa”, jotta eteneminen voisi jatkua. Komeetta raportoi, että keisari on ”mielissään” Awian operaation menestyksestä.

Lowespassin kaupunki on nyt dramaattinen näky ja järkyttää niitä, jotka eivät ole ennen törmänneet turilaiden jälkiin. Turilaat ovat pystyttäneet hiiltyneiden seinien ja puiden – kaupunki poltettiin ennen evakuointia – keskelle taloja muistuttavia tornikattoisia, harmaasta paperista tehtyjä rakennelmia. Maa on täynnä niiden poraamia tunneleita.

Awian miestappiot viimeisten kahden viikon aikana ovat raskaimmat jalkaväen puolella – tuhat kuolonuhria ja yhtä monta haavoittunutta. Viisisataa ratsuväen miestä on saanut surmansa, ja Salaman komennossa olleista jousiampujista on haavoittunut kaksitoista. Kuolemattomat ovat kunnossa, ja he jatkavat joukkojen kannustamista. Sotaveteraaneille on luvattu asumuksia vastikään voitetulta alueelta.

Komeetta kertoi, että määrätietoisista ponnisteluista huolimatta pelko uusista turilasparvista ei ota laantuakseen. Hän raportoi, että rakennelmat jatkuvat kilometrikaupalla Vallin toisella puolella. Hän kertoi: ”Sen yläpuolella lentäminen on kuin –”

Muistin omat sanani, olipa ne tallennettu kuinka onnettomasti tahansa, joten käänsin lehteä sivulle viisi, jolla oleva sarjakuvapiirros Salamasta oli hätkähdyttävän yhdennäköinen. Hahmo tavoitteli epätoivoisesti kaunista tyttöä, jolla oli kitara. Tytön hahmo hajosi aaveen lailla ja muuttui pieniksi puuhun kaiverretuiksi

sydämenkuviksi. Kuvan alla oleva teksti kuului: Pääskynkö tahtoisit pyydystää? Älä unta näe.

Huuliltani karkasi kikatus ja taittelin sanomalehden vyöhöni selän puolelle. Marssin linnoituksen muurilta kohti kalliojyrkännettä ja kuulin alhaalta kosken kuohunnan. Kaksi askelta, ja aloin juosta. Taoin jaloillani maata, kiihdytin, nopeammin ja nopeammin jyrkänteen reunalle. Kolme, kaksi, yksi. Levitin siipeni ja potkaisin vauhtia maan kadotessa altani. Käännyin pitkässä ja rauhallisessa kaaressa alas kohti leiriä.

Suomentanut Hannu Tervaharju.