Isän ensimmäinen kirje on päivätty 10. lokakuuta. Vanhempamme tuskin aavistivat kuinka pitkään kirjeenvaihtoa tullaan käymään ja kuinka tärkeiksi viestit heille lopulta tulevat. Kirjeet seuraavat hämmästyttävän tarkasti tilanteen kehitystä ennen sotaa, samoin sodan myöhempää kulkua. Kirjeissä kuvailtu ajanjakso kestää vain puoli vuotta, mutta sillä on pysyvät vaikutukset isän ja äidin tärkeimpiin elämänarvoihin.

Viipuri 10.10.1939

Rakas oma Miki kulta 

Toivottavasti olet jo Sjundeåssa hyvässä turvassa ja terveenä. Kuuntelen parastaikaa Kekkosen puhetta väestönsiirroista ja olen hyvilläni, että sinä jo olet siirtynyt maaseudulle ja niin hyvään paikkaan kuin Sjundeån. Minä voin hyvin ja olen rauhallinen, kun tiedän sinun olevan turvassa. Olen syönyt paistia ja omenapiirakkaa, eilen kylmänä, koska pääsin vasta seitsemän aikaan pankista ja minun oli pakko mennä takaisin työhön. Tänään paistoin perunoita ja lämmitin kastikerippeet ja paistin sekä söin vaniljakastikkeen ja piirakkaa.

Täällä liikkuu hurjat huhut. Eilen on kuulemma Salmin pitäjässä ammuttu alas yksi venäläinen lentokone ja tänään tuli Tana kertomaan, että Kannaksella oli viime yönä kolme konetta ammuttu alas Kuolemajärven seutuvilla. Koneita oli kuulemma 8 kappaletta, mutta 5 pääsi pakoon. Wiipuri on hyvin tyhjän näköinen, mutta muuten täällä on hyvin rauhallista paitsi ne ihmiset, joilla on rahaa pankissa.

Nyt minun on taas mentävä työhön ja lopetan. Tuhat suudelmaa Sinulle rakkaani sekä monet sydämelliset terveiset kaikille muille siellä.

Sinun oma miehesi Putte

PS. Olen aikonut soittaa Sinulle, mutta kun on melkein mahdotonta päästä perille ja radiossa sanottiin, että on vältettävä turhia puheluja niin tyydyn vaan kirjoittamaan, jos kerkiän huomenna taas.

Minä tilasin suojatuppeja kaasua varten maanantaiaamuna koko perheelle + 1 ylimääräisen, että minulla on niitä 4 kpl:tta.

Putte